Avaruuden tykinruokaa
John Scalzi nousi tieteiskirjallisuudenlukijoiden tietoisuuteen romaanillaan Old Man’s War, joka kävi vuoropuhelua genren perinteen kanssa pilkesilmäkulmassa. Samaa linjaa jatkaa myös Redshirts (2012), joka leikkii scifi-televisiosarjojen kliseillä. Saahan teos nimensäkin alkuperäisen Star Trek -sarjan herkästi kuolevista punanuttuisista apuhahmoista.
Teoksessa nuori kadetti Andrew Dahl määrätään Intrepidille, tähtilaivaston lippulaivalle. Pian hän ja muut uudet kokelaat kuitenkin huomaavat, että alus on laivaston kärjessä myös tappiotilastoissa. Kadetteja kuolee kuin kärpäsiä jokaisella tehtävällä, kun taas komentohenkilökunta selviää mitä kuolettavimmista tilanteista.
Taistelu eloonjäämisen puolesta vie Andrewn ja ryhmän kokelaita seikkailuun, joka koettelee fiktiivisen maailman rajoja.
Viime vuosien aikana punaisiin univormuihin liittyvä kuolemanuhka on siirtynyt sisäpiirin vitsistä laajasti tunnetuksi meemiksi. Tästä huolimatta on hyvä, että Scalzi tajuaa lopettaa sen vääntämisen ajoissa. Pelkillä kliseillä leikittelyn sijaan teos jakautuu erilaisiin osioihin, joiden kautta tarkastellaan tarinaa vitsien takana. Nämä eriävät tarinalinjat tuovat lisäsävyjä teokseen, vaikka hieman rikkovatkin sujuvuutta.
Kyseessä onkin lähinnä aiheen ympärillä pyörivä tarinakokoelma kuin yksittäinen kertomus. Lukemista auttaa televisiosarjojen tuntemus, mutta scifi-nörtteys ei ole vaatimus.
Redshirts on vähintäänkin hauska ja onnistuu sivumääräänsä nähden pitämään vitsinsä kasassa yllättävän hyvin.