JOENSUU – Joensuun ylpeys äänitepuoti Levy-Eskot juhli 15-vuotista taivaltaan Kerubissa lauantaina 22. syyskuuta. Ohjelma alkoi jo iltapäivästä kakkukahveilla ja levy-yhtiöiden esittelytilaisuudella, jonne tosin pääsivät saapumaan useiden peruutusten jälkeen ainoastaan paikallinen Pilfink records sekä taannoin myös levyjulkaisupuolelle laajentanut Live Nation. Vaikka ilmaisliput illan päätapahtumaan olikin jaettu loppuun, päivän esittelyjä seurasi parhaimmillaan vain noin kolmisenkymmentä ihmistä.
Musiikkia genrerajoista riippumatta julkaiseva Pilfink keskittyi markkinoimaan uutta katalogiaan live-esiintyjien avulla. Marika K:n klassisen surumielinen iskelmäpop kuulosti lähinnä perustoimivalta, mutta monikulttuurista yhteistyötä edustava Million Marks yllätti kansainvälisellä saundillaan. Kitara, mandoliini ja perkussiot loivat folkisti funkkaavan grooven, johon keulakuva D-Willy yhdisti amerikkalaisella itsevarmuudella katu-uskottavaa räppäystä ja laulua. Tiedä sitten miltä yhtye kuulostaa sähköisenä, mutta ainakin tämän esiintymiseen perusteella ollaan oikealla tiellä.
Live Nationin vetonaulana oli puolestaan Don Johnson Big Bandin solisti Tommy Lindgren, joka esitteli näinä päivinä ilmestyvää Fiesta-albumia. Ennakolta kuultiin neljä kappaletta, joista mieleenpainuvin oli bändille epätyypillisesti synkän elektroninen Cities, joka tukeutui folk-duo Eva & Manun lauluihin Tommyn tutun sanavirran sijaan.
Lähitulevaisuudessa Live Nation julkaisee uudet albumit myös muun muassa Anssi Kelalta ja Martti Servolta, mutta sitä ennen yhtiö on panostanut kovasti hurmeista psychobillyä esittävään Flesh Roxoniin. Mikäli ennusmerkit pitävät kutinsa, tämä tulee olemaan tehosoitossa ainakin Radio Rockilla. Kuriositeettina mainittakoon, että bändin basisti on soittanut aiemmin yhtyeessä nimeltä Bomfunk MC’s.
Ovien avauduttua uudelleen yhdeksältä Kerubi täyttyi nopeasti innokkaista juhlijoista. Illan aloitti puolituntinen dokumentti Levy-Eskoista, joka esitteli liikettä niin omistajien, asiakkaiden kuin artistienkin näkökulmasta. Dokumentista piirtyvä kuva Eskoista oli aito ja lämmin: puodilla on oma paikkansa Joensuun yhtenä musiikillisena keskuksena, jonka vahvuuksia ovat niin tietotaito kuin asiakaspalveluhenkisyyskin. Esimerkkinä jälkimmäisestä hyväksyvät naurut kirvoitti kaupan huolestunut omistaja, joka empi myydä viattomalle asiakkaalleen Metallican St. Anger-levyä. Levykauppabisneksen murros ei juurikaan näkynyt dokumentissa, saati sitten vuosien aikana koetut muut mahdolliset vaikeudet. Toiset 15 vuotta äänitekauppaa eivät siis tällä hetkellä vaikuta lainkaan toiveajattelulta.
Dokumenttia seurasi illan odotetuin osuus eli Levy-Eskojen omalle Kennelchord Recordsille levyttäneiden Oscar H.O.T. Quartetin ja Poolin keikat. Rauhallisella hämyjazzilla aloittanut Oskarin kvartetti panikin heti toisessa kappaleessaan täyden höyryn päälle ja esitys oli virtuoosimaisuudessaan aivan omaa luokkaansa. Yhtyeen sinne tänne kaoottisesti poukkoileva ilmaisu risteili saman kappaleen aikana balkanhumpasta hc-punkin kautta jazz-balladiin, tuoden mielen vaikkapa John Zornin ja Mike Pattonin tuotannot. Musiikin monimutkaisuudesta huolimatta vimmainen esiintyminen tuntui vetoavan yleisöön ja koko Kerubin Sali kuunteli hämmentyneenä, mutta leveästi hymyillen. Näin alkuvoimaisen näytöksen jälkeen lavalle astellut melankolista raskasta rokkia pop-koukuilla tarjoillut Pool tai edes yllätysesiintyjänä ollut totutun laadukas Kumikameli eivät kyenneet tekemään kovinkaan suurta vaikutusta.
Pertti Pulkkasen arvio Poolin keikasta: Poolin komea reunion-keikka