Lauluja Räppääjien elämästä
Risto Räppääjä ja pakastaja-Elvi sai ensi-iltansa Joensuun kaupunginteatterin esittämänä 2.3.2013. Sinikka ja Tiina Nopolan lastenkirjojensa pohjalta käsikirjoittamaan ja sanoittamaan musikaaliin oli sävellykset tehnyt Iiro Rantala.
Risto Räppääjän kotionni häiriintyy, kun hänen huoltajansa Rauha-täti loukkaa jalkansa. Ruokaa olisi saatava, joten Räppääjien laajasta suvusta kutsutaan apuun Elvi-täti, joka on elintarvikkeiden pakastajanakin itseään elättänyt. Elvi tuo mukanaan kuitenkin myös tiukat säännöt, jotka estävät muun muassa Riston rytmimusiikilliset harrasteet. Kun vielä täti ei meinaa hyväksyä Riston ystävää Nelli Perhosta, riiaa Rauha-tädin mielitiettyä naapurin Lennartia ja salamyhkäisesti hiippailee puuhailemaan herratiesmitä, on vain yksi johtopäätös mahdollinen: Elvin täytyy olla Räppääjän-suvun ensimmäinen rikollinen.
Tarinaa kuljettaa eteenpäin runsas määrä lauluja, jotka keskimäärin ovat varsin mainioita. Sanoitukset vievät tarinaa eteenpäin ja Rantalan sävellykset muodostavat monipuolisen kappalekavalkadin. Erityisesti mieleen jäivät Räppääjien suku, jossa kerrottiin perheen edustamista erilaisista kulinaristisista suuntauksista, ja absurdiuden puolelle menevä Sipattisamba.
Heikointa antia edustivat mielenkiintoista kyllä räpit: ehkä Noposet eivät aivan ole suomalaisen lyyrisen taiteen nykyaallon harjalla tai sitten jazzmies-Rantalalta eivät taipuneet katurytmit.
Ehkä ensi-illankin takia nuorten näyttelijöiden, kuten Ristoa esittäneen Tuukka Jukolan, esiintymisessä oli hieman hosumisen ja häsläyksen makua. Onneksi kuitenkin vanhemmat näyttelijät, kuten Lennartia esittänyt Seppo Timonen ja erityisesti Elviä tulkinnut Petteri Rantatalo, kannattelivat nuorempia mainioilla performansseillaan.
Heille voi antaa paljon ansiota siitä, että näytelmä oli hauska kokonaisuus, jota voi suositella niin lapsille kuin aikuisille.