Joanin läpimurto
22.9.1958 syntyneen Joan Jettin ensimmäinen merkittävä yhtye oli Kim Fowleyn kasaama The Runaways, jonka alkuperäiseen kokoonpanoon kuuluivat Joanin lisäksi rumpali Sandy West ja basisti Michael Steele, joka 1980-luvulla saavutti huomattavaa menestystä Banglesin riveissä. Runawaysin kokoonpanon täydensivät solisti Cheri Currie, myöhemmin Joanin tavoin soolourallaan menestynyt kitaristi Lita Ford sekä basisti Jackie Fox.
Kyseinen Runaways-kokoonpano julkaisi kolme albumia, näistä yksi konserttitaltiointi Live in Japan, jonka jälkeen Cheri Currie erosi yhtyeestä ja Joanista tuli yhtyeen päävokalisti. Runaways julkaisi vielä kaksi pitkäsoittoa ennen hajoamistaan. Joanilla oli edessään sooloura. Sen alun kannalta ratkaisevaa oli tutustuminen tuottaja/biisintekijä Kenny Lagunaan. Kaksikko julkaisi Jettin ensimmäisen, artistin nimeä kantaneen sooloalbumin ensin omakustanteena, mutta myöhemmin se näki päivänvalon nimellä Bad Reputation Board Walk Recordsin julkaisemana. Albumilla vierailee monia tunnettuja nimiä mm. Sex Pistols, Ramones ja Blondie-jäsenistöstä.
Jett kasasi lehti-ilmoituksen kautta ympärilleen Blackhearts-yhtyeen. Sen debyyttialbumin I Love Rock N’ Roll nimikappale nousi Amerikassa listakärkeen. Kyseessä oli cover The Arrows-yhtyeen vuonna 1975 julkaisemasta kappaleesta. I Love Rock N’ Roll sisältää myös muita onnistuneita lainavetoja, joihin lukeutuvat Tommy James & The Shondellsin Crimson and Glover sekä Dave Clark Fiven Bits and Pieces.
Oman tuotannon kermaa albumilla edustavat erityisesti ärhäkkä (I’m Gonna) Runaway, siloittelemattomuudessaan melkoinen kertosäekilleri Be Straight, astetta koukukkaampi Victim of Circumstance, elämänmakuinen Love is Pain sekä jo Runawaysin ohjelmistoon kuulunut You’re Too Possessive. Yllätysvetona mukana on joululaulu Little Drummer Boy. Myös I Love Rock N’ Rollia seurannut pitkäsoitto Album osoittautui niin ikään menestykseksi ja myös siltä poimittiin singlehitti Fake Friends. Vuoden 1986 pitkäsoitto Good Music oli sekin nimensä väärti ja vuoden 1988 Up Your Alley sisälsi Jenkkien top 10-hitin, Desmond Childin pettämättömän hittivainun avulla väsätyn I Hate Myself for Loving You. Kitarasoolon kappaleessa muuten vetäisee ensisijaisesti Stones-jäsenyydestään yhtyeen kultakaudella muistettu Mick Taylor.
Vuonna 1990 ilmestyi tyylitajuinen coveralbumi Hit List, jolla versioitiin mm. AC/DC:tä, Creedenceä, Everly Brothersia, Kinksiä sekä Hendrixiä.
Vuonna 1991 ilmestynyt pitkäsoitto Notorious ei sekään epäonnistunut, mukana oli mm. koskettava raita Don’t Surrender. Joan Jett on säilynyt eräänä rockin valovoimaisimmista naisista ja hänen viimeisin pitkäsoittonsa on vuonna 2006 ilmestynyt Sinner.