Rockin historian merkittävimmän yksittäisen muusikon Jimi Hendrixin kuoleman jälkeen julkaistujen levyjen taso on ollut kiltisti ilmaistuna vaihteleva.
On olemassa koulukunta, jolle albumit legendaarisesta Are You Experienced-debyytistä Cry of Loveen ovat ne ainoat oikeat. Nimenomaan Are You Experienced on monelle edelleen Hendrix-pitkäsoitoista se rakkain. Vaikka psykedelia orastaa jo, ovat bluesvaikutteet vielä selkeästi esillä ilmeisimpänä esimerkkinään klassikko Red House. Debyytin biiseistä ainoa hieman täytteenomaisempi on slovari May This Be Love. Hendrixin varhaistuotannossa huippuhetkiä jäi debyyttilevyn ulkopuolellekin selkeimpinä esimerkkeinä tietysti ensimmäiset pikkulevyt Hey Joe, Purple Haze ja The Wind Cries Mary.
Kakkosalbumilla Axis:Bold As Love psykedeelinen rock alkaa muotoutua hallitsevaksi genreksi. Tältä albumilta nousevat erityisesti esiin komeat slovarit Castles Made of Sand, kerrassaan koskettava nimikkoraita Bold as Love sekä useasti coveroitu Little Wing. Tupla-albumin Electric Ladyland ovat niin ikään monet valmiit kohottamaan Hendrixin tuotannon kulmakiveksi. Mukana ovat toki klassisista klassisimmat Voodoo Chile (Slight Return), Dylanin originaalin kevyesti päihittävä All Along the Watchtower, Crosstown Traffic, Burning of the Midnight Lamp ja paljon muutakin varsin tasokasta, mutta tupla-albumin kyseessä ollen pakostakin myös täytteenomaisempaa tuotantoa. Band of Gypsysin nimellä Billy Coxin ja Buddy Milesin kanssa levytetty livealbumi oli pakollinen sopimustekninen julkaisu. Sen legendaarisinta tuotantoa edustavat kitaraorgasmia tarjoava Machine Gun sekä Message to Love.
Ensimmäinen Hendrixin kuolemanjälkeinen levy Cry of Love sisältää mm. klassikot Ezy Ryder, Straight Ahead sekä slovarikaunokin Angel. Tuore Valleys of Neptune on onneksi melkoisen kiinnostava ja asiallinen julkaisu. Merkittävyydessään sen voisi sanoa sijoittuvan War Heroesin tasoisiin postuumeihin Hendrix-pitkäsoittoihin. Suurin osa Valleys of Neptunen äänityksistä on alkuvuodelta 1969 klassisen tupla-albumin Electric Ladylandin julkaisun jälkeen. Kokoonpanona on suurimmaksi osaksi edelleen The Jimi Hendrix Experience basistinaan Noel Redding ja rumpalinaan todellinen hirmu Mitch Mitchell. Kyseessä ovatkin The Jimi Hendrix Experiencen viimeiset levytykset.
Albumin kappalevalikoima jakautuu vaihtoehtoisiin ottoihin, covereihin ja ennenjulkaisemattomiin biiseihin. Ensiksi mainituista Stone Freen version ero originaaliin ei ole mullistava. Fire tarjoilee mutkikkaampia rumpukomppeja ja hitaampi näkemys mahtavasta bluesista Red House puolustaa paikkaansa, revittelevästä Hear My Train A Comingista puhumattakaan. Instrumentaalinäkemys Creamin klassikkoalbumilta Disraeli Gears löytyvästä Sunshine of Your Love -hitistä on innovatiivinen ja Elmore Jamesin Bleeding Heart toimii tiukalla kompilla moitteettomasti sekin. Uutuuksista Ships Passing through the Night olisi Experience-levyllä jäänyt selkeästi täyteraidan asemaan ja Mr Bad Luck on tosi asiassa varhainen versio Look Over Youderista. Nimikkobiisi Valleys of Neptune sitä vastoin on miellyttävä psykedeliapala ja instrumentaali Crying Blue Rain kiintoisammasta päästä niin ikään.
Valleys of Neptune on tarpeellinen julkaisu etenkin, kun ottaa huomioon, millaisia jätenauhoja Hendrixin nimellä on putkahdellut esiin. Kuitenkin hyväksyn edelleen myös kaikkein puritaanisimman Hendrix-koulukunnan, vaikken itse sitä edustaisikaan.