Uudessa kirjassaan Kovan päivän ilta Rockin historiaa 45 kierrosta minuutissa radion popveteraani Jake Nyman esittelee tuota nuorisokulttuurin aidointa ilmentymää Rock Around the Clockista legendaarisen Sun-levy-yhtiön artistien, teinipopin ja rautalangan kautta britti-invaasioon ja 1960-luvun amerikkalaisen musiikin suurimman rahasammon, levy-yhtiö Motownin artistien hitteihin. Unholaan eivät jää myöskään esimerkiksi surfmusiikki, brittipopin vierastyöläiset sekä folkrock. Näistä viimeksi mainittua käsitellään tosin ensisijaisesti Vietnamin sodan sosiokulttuurisesta sekä jopa sotahistoriallisesta viitekehyksestä tarkasteltuna.
Jokaisen luvun alussa mainitaan otsikon Pääosissa alla kyseisessä luvussa esiteltyjen tärkeimpien yhtyeiden jäsenet, artistit ja taustavaikuttajat synnyin- sekä mahdollisine kuolinvuosineen. Keskeiset levytykset-osiossa mainitaan kyseisen teeman kannalta tärkeimmät, vaikutusvaltaisimmat tai muuten kyseistä teemaa tyylipuhtaimmillaan edustavat kappaleet. Singlehittien ohella näihin listoihin on kelpuutettu myös albumiraitoja. Itse leipätekstissä painotutaan yhtyeiden ja artistien uran alkuvaiheisiin ja singlelevytyksiin- niin hitteihin kuin huteihinkin. Ratkaisu on hyväksyttävä, viittaahan itse kirjakin jo alaotsikoltaan singlelevyn soittonopeuteen.
Epilogi-otsikon alla luodaan pähkinänkuoressa lyhyt katsaus niiden yhtyeiden, artistien ja taustavaikuttajien myöhempiin vaiheisiin, joihin on leipätekstissä pureuduttu huomattavan spesifimmin uran alkutaipaleen osalta. Suositeltavaa kuunneltavaa -otsikon alle on koottu lista keskeisimmistä levytyksistä niiltä artisteilta ja yhtyeiltä, joihin leipätekstissä on vähintään viitattu. Jokaiselta nimeltä mukaan on kussakin listassa kelpuutettu yleisimmin ainoastaan yksi pitkäsoitto, mutta kyseessä voi yhtä hyvin olla varsinainen studiolevy kuin tuotantoa kattavasti esittelevä kokoelma-albumikin.
Erityisen kiinnostavat teemat kirjassa sijoittuvat aikaan 1960-luvun puolivälistä eteenpäin. Ensimmäisellä Amerikan-visiitillään Chess-studiolle levyttämään päässeet, suuren idolinsa Muddy Watersin kohdanneet Stonesit ja omalla debyyttijenkkivisiitillään lehdistötilaisuudessa likipitäen nöyryytettäviksi joutuneet Animalsit esimerkiksi lukeutuvat teoksen tunteiden nostattajiin niin hyvässä kuin pahassa. Whon, Kinksin, Small Facesin ja Jimi Hendrixin edesottamukset ovat aiheita, joihin ei niiden ajoittaisesta tuttuudesta huolimatta kyllästy. Uutta tietoa on tarjolla erityisesti albumien osalta. Sormet suorastaan syyhyävät päästäkseen tutustumaan esimerkiksi Jerry Lee Lewisin ja The Nashville Teens-yhtyeen yhteislevytykseen, erääksi kaikkien aikojen tiukimmista livelevyistä kohotettuun, vuonna 1964 äänitettyyn Live at the Star Club, Germanyyn, tulevan Led Zeppelin-jäsenistön taustoittamaan P. J. Probyn albumiin Three Week Hero sekä Marcus Hook Roll Bandin levyyn, jolla kitaroivat Ac/Dc:n kitaristiveljekset Angus ja Malcolm Young.
Lukuisten ulkomaisista lähteistä otettujen lainausten lisäksi huomiota ansaitsevat erityisesti Iskelmä-lehdestä poimitut, parhaimmillaan riemastuttavat levy-arviot. Jake Nyman on alansa instituutio maassamme ja Kovan päivän ilta ansiokas teos. Teemat ja niiden esittämisjärjestys ovat paikallaan, mutta valtaisan tietomääränsä vuoksi kirja kärsii ajoittaisesta hajanaisuudesta. 1960-luvun lopun brittiläinen bluesboomi ja Yhdysvaltojen länsirannikon psykedeelinen rock erityisesti ovat aiheita, joihn kirjassa olisi toivonut viitattavan voimakkaammin. Missä ovat referenssit Jefferson Airplaneen, Grateful Deadiin, Ten Years Afteriin sekä Free-yhtyeeseen?
Joillekin Nymanin varhaisemmille teoksille, erityisesti kiistattoman pioneerityön aseman ansaitsevalle Rocktieto-sarjalle paikoitellen tunnusomainen mielipiteiden julkituonti on siirtynyt marginaaliin.