It Might Get Loud

Jimmy Page, Jack White ja The Edge samassa huoneessa kitaroiden kanssa? It Might Get Loud toteutti jonkun nuoren musiikinystävän märän unen. Ei minun, sillä en Jack Whitea tuntenut ennestään, mutta kahden muun artistin osalta olen saattanut elokuvasta joskus uneksia.

Unen puitteet ovat ainakin kohdallaan: Halli jossa miehet kohtaavat on täynnä toinen toistaan isompaa äänentoistovehkettä ja kitaroitakin löytyy muutama. Unet unohtaen itse elokuvakin on todella laadukasta tavaraa. Kutakin artistia on kuvattu erikseen yhteisen juttu- ja soittelutuokion lisäksi. Miehet kuvailevat työtään, historiaansa ja taiteellisia lähtökohtiaan.

Elokuvantekijät ovat valinneet mielenkiintoisen vastakohtaparin The Edgessä ja Jack Whitessa. Edellinen leikkii todella prosessoitujen soundien kanssa, kun taas toinen pyrkii mahdollisimman yksikertaiseen ilmaisuun vanhojen blues-mestarien inspiroimana. Näiden kahden lisäksi pääsee Jimmy Pagekin tietysti ääneen. Enemmän kuitenkin eräänlaisena isoisä-hahmona, sillä ainakin itselleni jäi tunne että hän jäi hieman kaukaisemmaksi. Kahden “nuoremman” miehen arvostus mestaria kohtaan on vahvasti nähtävissä elokuvassa. Suurimman osan jännitteestään elokuva kuitenkin pohjaa The Edgen ja Jack Whiten eroihin muusikoina Pagen jäädessä hieman sivummalle.

Vaikka kaikkien artistien pätkät ovat todella mielenkiintoisia, erityisen valaisevia itselleni olivat The Edgestä kertovat pätkät. U2:n kitaristi oli itselleni jäänyt hieman Bonon varjoon. It Might Get Loud onneksi korjasi tämän vahingon. Oli mukava nähdä miten kamera zoomasi U2:n bändikuvissa aina Bonon kasvojen ohi The Edgeen. Elokuvan jälkeen ymmärrän paremmin miten tärkeä osa Edgellä bändinsä soundissa on. Sama pätee kahteen muuhunkin: Jokaisen musiikki aukeaa paremmin kun on saanut kuulla miesten omia pohdiskeluja työstään.

Tyylikkäästi tehty dokumentti on jokaiselle rockista kiinnostuneelle ja miksei ummikoillekin varmasti mielenkiintoista seurattavaa. Huumoriakin elokuvaan mahtuu paljon. Kenties hienointa kuvamateriaalia on Jimmy Page fiilistelemässä kotonaan erään lempibiisinsä tahdissa innoissaan kuin pikkulapsi. Tuo kohtaus tiivistää hyvin mistä elokuvassa on kyse: Rakkaudesta musiikkia kohtaan tietysti.