Festivaaliperjantai alkoi ukkosen ja raekuurojen säestyksellä. Epävakainen sää ei silti pelotellut ihmisiä pois perjantain klubeilta. Suloklubin alueella lammikot ja mutaisuus kertoivat uhkaavasta säästä, mutta Ylex-telttaan mahtuu pitämään sadetta useampikin ihminen.
Summittaisen arvion mukaan Suloklubi saattoi jäädä edellisten vuosien kävijämääristä. Bändikattauksen erilaisuus saattoi säikäyttää koviin suomalaisnimiin tottuneen. Lavalla ei nähty ainuttakaan Alangon veljestä. Töminässä oli puolen yön aikaan erään lipunmyyjän arvion mukaan noin tuhat ihmistä puolen yön aikaan ja esiintyjälista oli turvallisen rujoa punkia, hard corea ja crustia.
Sulon esiintyjien sijoittelu oli suunniteltu tuomaan väkeä paikalle heti kun portit avattiin. Ensimmäisenä esiintynyt Irina toimi erinomaisena sisäänheittäjänä. Aloittajan kankeudesta ei ollut tietoakaan energisellä keikalla. Seuraavana soittanut Murena tarjosi kummallisen poikkeuksen sekometallillaan. Kuuntelemassa oli kolmisenkymmentä ihmistä. Vähän, mutta näyttivät nauttivan kuulemastaan. Happoradio edusti ainoana klubin perinteistä tyyliä ja sitä tultiin kuulemaan isolla porukalla. Keikan aikana ropissut sade kasasi telttaan vielä lisää ihmisiä.
Ilahduttava ja piristävä Hiskias Möttö & Mojakka ajoi sateen taas pois ja rekkalava kiitti tanhuamalla. Sitten olikin hyvä siirtyä lumoutumaan norjalaisen Maria Menan maanläheisestä ja mieltä nostattavasta popista. Muualla Euroopassa menestystä niittänyt Mena kertoi olevansa Suomessa keikalla ensimmäistä kertaa, vaikka eräs kuuljioista kertoikin nähneensä hänet keikalla kotomaassamme aiemminkin. Oli sitten kyse yleisön kosiskelusta tai sekaannuksesta, jätti hän varmasti levymyyntiä nostavan jäljen tännekin.
Ylistetty Regina lunasti jälleen odotukset ja vei yleisön omaan maailmaansa, joka on hiukan outo, mutta mukava paikka. Sitten saapui valloittaja lännestä. Ruotsiin kuusivuotiaana muuttanut Anna Järvinen spiikkasi urheasti suomeksi ja villitsi yleisön lopullisesti tulkinnallaan Reijo Taipaleen Satumaasta.
Suloklubin tunnelmoinnin jälkeen siirtymä Töminään ja Hero Dishonestin hard coren pariin toimi tukevana herätyspotkuna kasseille. Nopeasti ja kovaa etenevä helsinkiläispoppoo jopa pakotti hiukan hypähtämään. Diskonto jatkoi kuritusta kokeneiden crustmiesten otteella. 17-vuotias bändi näytti närhen munat iälleen sopivalla nuoruuden uholla, vaikka soittajat ovat jättäneet teini-iän taakseen aikoja sitten. Toimi.