Kallionkova paluu juurille
Tänä vuonna kuusikymppisiään viettävä Ile Kallio identifioituu ikuisesti Hurriganesin ensimmäiseksi kitaristiksi, tosin levytysten osalta hänen Ganes-debyyttinsä oli vasta yhtyeen kolmas pitkäsoitto, jouluksi 1975 ilmestynyt Crazy Days. Viimeisimmät kolmekymmentä vuotta Kallio on työstänyt ensisijaisesti kevyempää suomenkielistä materiaalia, josta suurimman osan vaimonsa Kaija Kärkisen kanssa. Ison, puhaltimia sisältävän kokoonpanon kanssa toteutettu Shook Up! on Ilen täysipainoinen ja onnistunut paluu rockin pariin. Jo tähän mennessä runsaasta radiosoitosta nauttinut uuden pitkäsoiton nimikappale Shook Up! lukeutuu yleisestikin inspiroituneimpaan ja iskevimpään tarjolla olleeseen kitararockiin pitkiin aikoihin. Mikä parasta, laatu säilyy varsin hyvätasoisena koko pitkäsoiton ajan. Make My Day ammentaa terhakasta riffittelystä ja iskevästä sooloilusta koskettimilla ja puhaltimilla tyylitajuisesti höystettynä. Shining Star on mainio balladimaisempi raita, joka välttää onnistuneesti turhan imelyyden karikot. Just One Night esittää pyyntönsä solisti Patrik Erikssonin suulla varsin vakuuttavasti ja siinä myös puhallinosasto pääsee sooloilemaan. Myös taustatarinaltaan varsin puhutteleva Jonathan My Friend lukeutuu popmelodisuutensa oivaltavuudessa pitkäsoiton kirkkaimpiin helmiin.
Nopeatempoisempi Release My Heart luottaa tehokkaan riffittelyn voimaan ja sen soolossa Ile pääsee kunnolla revittelemään. Ärhäkkä rockraita Night Owl kohoaa liki pitäen kärkeen ja siinä soolotilaa saavat maestron lisäksi niin puhaltimet kuin koskettimetkin. Take Me Home alkaa maltillisemmin, vaikka nimensä perusteella kappale voisi olla silkka slovari. Pitkässä soolo-osuudessaan Ile loistaa. Myös Get Away käynnistyy hissutellen, mutta myös se yltyy silkkaan voimarockiin. Sulavalinjaisella Don’t Back Down – raidalla on tarjottavanaan todellista melodista herkkua. Mukana on myös kaksi Hurriganesin ohjelmistosta tuttua palaa. Hot Wheelsin uusionäkemys sisältää kaivattavaa uutta soundillista ja sovituksellista ilmettä. I Will Stay ei toki ole Hurriganesin originaali, mutta sen studioversiossa kitaran varressa oli Albert Järvinen. Kaunis ja tarkoituksellisen pelkistetty näkemys aiheesta toimii joka tapauksessa mainiosti. Bonuksena on Tavastialla taltioitu DVD, jonka coverohjelmistosta mainittakoon Bob Seger & Silver Bullet Bandin Old Time Rock N’ Roll, Curtis Mayfield & The Impressionsin People Get Ready, Neil Young & Crazy Horsen Rockin’ in the Free World ja pitkäsoitolle päätymätön, alun perin singlenä julkaistu Hurriganesin rivakka rocksivallus Oh Baby Doll. Ile Kallio Big Rock Band löytää musiikissaan tavoittelemansa healing powerin. Erinomaisen onnistunut paluu juurille.