ILOSAARIROCK – Ilosaarirock onnistui aivan erinomaisesti kovaa bändikattausta, järjestelyjen toimivuutta ja yleistä tunnelmaa myöten. Johtuen vuosien suhteesta festivaalin kanssa olen kaikkea muuta kuin objektiivinen. Lisäksi sain järjestäjiltä pontikkaa pitkin viikonloppua, mutta melkoisen objektiivisesti voi silti todeta, että nyt meni hyvin.
Sunnuntaina aamuyöstä oli mahdoton välttyä tunteelta, että takana oli historiallinen viikonloppu. Olin juuri paennut festarialueelta Kerubin saliin jalkapallon MM-finaalin ja rauhallisen tuopin ääreen ja sen jälkeisen Solosen ja Kosolan keikan jälkeen ne olisivat ohi. Rokki ja kisat.
Pelkästään Portisheadin saaminen vihdoin esikoiskeikalleen Suomeen on jo melkoinen kulttuuriteko. Tähtiteltta osoittautui muutenkin useaan kertaan festivaalin parhaaksi paikaksi olla, vaikka se olikin täyteen ammuttu. Trentemøller, Studio Killers, Haim ja Risto on ainakin mainittava. Muillakin lavoilla oli kovia esiintyjiä ja päälava oli kokonaan uusittu, mutta tämä festivaali oli silti ennen kaikkea Tähtiteltan juhlaa.
Kehityksessä on tultu pisteeseen, jossa ympyrä tavallaan sulkeutuu. Aikoinaan rokkareita ja punkkareita kammoavat viranomaiset pistivät kapuloita rattaisiin ja nyt kun festivaalin särmät alkavat olla hyvin sileiksi hiottuja, tulee entistä pahemmin esiin päihteisiin liittyvän sääntelyn aiheuttama hankaluus.
Kapuloita lyö rattaisiin lainsäädäntö, vaikka kehitys kulkisi suuntaan, jota lainsäätäjienkin luulisi tavoittelevan. Anniskeluun liittyvä sääntely kannustaa käytännössä juomaan salaa, nopeasti ja paljon, mutta vaikuttaa siltä, että keskiverto festivaalikävijä haluaa jotain muuta. Keskimääräinen festivaalikävijä ei halua vetää itsetuhokännejä mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti, mutta nykyisellä kannustinjärjestelmällä muutamat saadaan kyllä niin tekemään.
Kaljajonot eivät olleet ylitsepääsemättömiä tänä vuonna, mutta jonoja on aina sen verran, että juoman saaminen on oma operaationsa. Kannattaa ostaa monta kerralla. Tölkit jäähtyvät nopeasti, joten kannattaa juoda ne nopeasti. Ahtaissa anniskelukarsinoissa ei myöskään ole järin viihtyisää, joten hermot menevät helpommin.
Toinen vaihtoehto on salakuljettaa alueelle viinaa ja juoda se salaa. Kannattaa siis toisin sanoen tehdä mahdollisimman väkevä sekoitus ja juoda se nopeasti. Kolmas vaihtoehto on jäädä ryyppäämään alueen ulkopuolelle, jossa järjestyksenvalvontaa toki on, mutta se on paljon löyhempää.
Tällainen ei palvele festarikävijän, järjestäjän eikä viranomaisen etua. Voi todeta saman, jonka totesin Ilosaarirockin verkkotoimituksen haastattelussa vaihtovuodelta Espanjasta palattuani vuonna 2006: rajatut anniskelualueet voisi poistaa ja päättää, että anniskelualue olisi festivaalialue. Sellainen ratkaisu poistaisi monta viihtyvyyteen ja turvallisuuteen liittyvää ongelmaa, eikä nykyisestä tilannetta pahentavia ongelmia juuri tule mieleen. Luultavasti anniskelun järjestäminen onnistuisi silloin siten, että jonojakin saataisiin entistä lyhyemmiksi. Nykyisellään sääntely ei anna tilaa innovaatioille tässäkään.
Alaikäiset ja täysi-ikäiset on joissakin tapahtumissa tapana erotella esimerkiksi rannekkeen värillä, joten nuorisokaan ei olisi lopullisesti rappioon ja tuhoon tuomittua.
Itse festivaalin järjestelyjen puolesta asiat näyttävät sujuvan hyvin. Muutaman vuoden ajan festivaali tuntui keikkuvan vakavan keski-iän kriisin partaalla, sillä keski-ikäisten tunnelmaltaan keski-ikäiseksi tapahtumaksi tuleminen olisi sille kuolinisku.
Tänä vuonna ikäjakauma vaikutti kirjavammalta kuin vuosiin ja tapahtuma-alueen ohjelmassakin huomioitiin kaiken ikäiset. Oli mahdollisuus temppuilla karnevaalialueella ja kutoa sukkaa Marttojen kanssa. Bändikattauskin heijasteli kohderyhmän laajuutta. Haloo Helsingistä Eppu Normaaliin ja sieltä edelleen Portisheadiin ja Alice in Chainsiin.
Jokaiselle jotain on usein tuhoisa resepti, mutta laulurinteellä se toimi tänä vuonna.