HIM todisti jo heti ensihetkistä alkaen olevansa äärettömän kovassa vireessä, soitannollisesti jopa paremmassa vedossa kuin koskaan aikaisemmin. Tuurin Miljoonarockissa nähtiin HIM-yhtyeen viimeinen Suomen festivaalikeikka ja juhlittiin kyläkauppias Vesa Keskisen viisikymppisiä. Jäähyväiskiertuettaan soittava yhtye oli latautunut äärimmäisen hyvään vireeseen, mikä teki hyvästien jättämisestä vieläkin haikeampaa. Tekisivätköhän love metallin lähettiläät comebackin esimerkiksi kyläkauppiaan kuusikymppisillä?
“Hyvää iltaa.” Tämän kummallisempaa ei Ville Valon tummalla äänellä tarvitse lausahtaa aikaansaadakseen pitkin selkäpiitä kulkevia kylmiä väreitä. Buried Alive By Loven jämäkän jyräävä riffi käynnisti HIM:n show’n heti kovilla kierroksilla, ja bändi todisti ensihetkistä alkaen olevan äärettömän kovassa vireessä, soitannollisesti jopa paremmassa vedossa kuin koskaan aikaisemmin. Uudeksi rumpaliksi muutama vuosi sitten pestatun Jukka ”Kosmo” Krögerin ja basisti Mige Amourin rytmiryhmä pisti sisäelimet pomppimaan tiukan grooven tahtiin. Kitarataituri Linde tarjoili maukkaita riffejä ja kosketinvirtuoosi Burton herkkiä harmonioita. Ensimmäisen varsinaisen yleisönvillitsijäkappaleen virkaa toimitti The Sacrament, minkä jälkeen käyntiin pyörähtikin varsinainen hittikimara.
Kahdenkymmenen kappaleen settiin mahtuivat kaikki yhtyeen kultakimpaleet. Etenkin Razorblade Romancen (1999) nostalgiset Gone With The Sin, Poison Girl ja Join Me huudattivat yleisöä, ja Right Here In My Arms pisti äänihuulten lisäksi myös jalkojen niveliin liikettä. Uudemmastakin materiaalista yhtye oli valinnut mukaan radiohitit Wings Of A Butterfly, Tears on Tape ja Kiss of Dawn. Käytännössä yleisö siis pidettiin hänen infernaalisen majesteettinsa otteessa tiukasti koko setin ajan – löysäilylle ei jäänyt tilaa.
Minkäänlaista setäilyä lavalla ei ollut yli 25 vuotta kestäneestä urasta huolimatta havaittavassa. Bändi groovasi ja pysyi liikkeessä. Erinäisistä paheista jäsenet tosin vaikuttivat luopuneen: oli harvinaisen vaikea uskoa, että Valo ei keikan aikana nauttinut yhtään savuketta ikoniseen tyyliinsä mikkitelineeseen nojaillen. Karismaa hyväntuulisella miehellä riitti edelleen vaikka koko Tuurille jakaa. Keulamies pidättäytyi tyylilleen uskollisena turhista välihöpinöistä, joskin muistutti keikan olevan ”Himpuloiden” viimeinen festarikeikka Suomessa, joten hetkestä täytyisi imeä kaikki irti. Vokaalit Valo veti ehkä paremmin kuin koskaan, tummat sävyt todella sävähdyttivät Tuurin pimenevässä illassa.
Loppuhuipennuksena kuultiin vielä The Funeral of Hearts sekä äärimmäisen onnistunut cover Billy Idolin legendaarisesta Rebel Yell -viisusta. Ehkä myöhäisestä esiintymisajasta ja yleisön varttuneisuudesta johtuen aivan täyteen hurmokseen yleisö ei tosin ajautunut: esimerkiksi yleisön laulattaminen ainoastaan bändin säestämänä tuskin olisi onnistunut, eikä yhtye sellaista edes yrittänyt. Keikan päätyttyä We want more –vaatimuksetkin jäivät valitettavan hillityiksi, eikä yhtye palannut lavalle enää keikan päättäneen When Love and Death Embracen jälkeen.
Syntymäpäiväsankari Keskinen seurasi puolisoineen keikkaa paraatipaikalta. Yhtye muisti illan isäntää esittämällä tälle keikan puolivälissä klassisen onnittelulaulun, jonka myös yleisö oli laulanut Vesalle jo ennen HIM:n esiintymistä. Yleisöstä oli mahdollista bongata muutamia ”Vesa Keskinen on kuningas”-kylttejä, ja tähän mielipiteeseen täytyy kyllä yhtyä: kuka muu voisi viisikymppisillään isännöidä HIMin kaltaista yhtyettä ja samalla yhtyeen viimeistä festivaalikeikkaa, joka vieläpä peittosi kaikin puolin esimerkiksi Tuskassa nähdyn ja kuullun kokonaisuuden?
Muina syntymäpäivävieraina kuultiin alkuillasta Petri Nygårdia ja Klamydiaa. Anniskelualueen lavalla janoisia viihdyttivät Brädi sekä Mustat Enkelit. HIMin lisäksi Tuuriin oltiin saatu buukattua toinenkin harvinaisuus: Pauli Hanhiniemen johtama Kolmas nainen soitti festivaaleilla kesän ainoan keikkansa. Myös Eppu Normaali oli kutsuttu mukaan juhliin, ja itse jo muutamia vuosia sitten viisikymppisiään juhlineet legendat vetäisivät keikan yllättävän kovalla energialatauksella. Etenkin solisti Martti Syrjä ja kitaristi Juha Torvinen vaikuttivat ajoittain jopa riehaantuneilta. Toivottavasti yleisön sekaan etsiytynyt syntymäpäiväsankari Keskinenkin ennätti seuraamaan keikkaa, sillä selfien pyytäjiä riitti jonoksi asti.
Festivaalialue sijaitsi Tuurin kyläkaupan takana. Kaiken kaikkiaan tapahtuma keräsi paikalle yli 10 000 juhlijaa. Järjestelyt vaikuttivat kaikin puolin onnistuneilta ihmismäärään nähden, eikä ihme, onhan tapahtumaa järjestetty pienessä, alle tuhannen asukkaan kylässä jo yli kymmenen vuoden ajan. Aiemmin lavalla on nähty muun muassa Dio, Deep Purple, Billy Idol ja Scorpions. Myös Suomen suvi oli armollinen ja piti sadepilvet poissa Tuurin yltä.
Mitähän herkkuja Keskisen kuusikymppisillä tullaan tarjoilemaan?