Kuopiolainen Heikki Niskanen lähtee vaimonsa Heidi Niskasen kanssa lokakuussa Peruun osallistuakseen rakennusprojektiin nimeltä Kontiki II. Tutkimusryhmä yrittää purjehtia seikkailija Thor Heyerdahlin jalanjäljissä legendaarisen Kon-Tiki-lautan kaltaisilla aluksilla Pääsiäissaarille ja takaisin. – Jarkko Kumpulainen, teksti & kuva
Kuopiolainen venekulttuurin ja -rakennuksen opiskelija Heikki Niskanen osallistuu vaimonsa Heidi Niskasen kanssa lokakuussa Perussa työryhmään, jonka tavoitteena on rakentaa kaksi legendaarisen Kon-Tikin kaltaista lauttaa. Kyseessä on norjalaisvetoisen tutkijaryhmän projekti, ja tavoitteena on kiertää kahdella bambusta ja palsasta valmistetulla lautalla Pääsiäissaaret. Esikuvastaan poiketen aie on myös seilata Humboldtin merivirtaa takaisin.
Ryhmän ajatuksena on todentaa teoriaa, jonka mukaan Polynesian ja Etelä-Amerikan välistä kanssakäymistä on mahdollisesti tapahtunut jo esikolumbiaanisella aikakaudella.
Projektin esikuvana on norjalaisen tutkimusmatkailijan Thor Heyerdahlin lauttamatka vuonna 1947. Heyerdahl purjehti viiden matkakumppaninsa kanssa alkukantaisella lautarakennelmalla 101 päivässä lähes 7000 kilometriä Tyynenenmeren yli. Matka päättyi törmäykseen yhteen Tuamotun atolliketjun riutoista. Heyerdahlin tavoite oli todistaa, että Etelä-Amerikasta lähtöisin olevat ihmiset olisivat voineet asuttaa Polynesian.
Sittemmin teoria on kumottu. Geneettinen kartoitus osoittaa, että Polynesia on asutettu Aasiasta käsin. Purjehduksellaan Heyerdahl kuitenkin osoitti, että matka on ylipäätään mahdollinen, ja näin ollen nykyisellä Kontiki II –ryhmällä on syytä olettaa, että valtamerien koosta huolimatta ihmiset ovat olleet tekemisissä aikanaan yli valtamerien oletettua enemmän.
Heikki Niskanen opiskelee tällä hetkellä Kuopiossa Savon koulutuskuntayhtymän venelinjalla venekulttuuria ja -rakentamista. Ammatiltaan hän on vapaatoimittaja ja on aiemmin toiminut Kuopion yliopistossa myös fysiikan tutkijana. Kontiki II -projektiin hän joutui mukaan ollessaan äskettäin opiskelemassa Norjassa viikinkiveneiden tekoa. Projektissa Niskasen mielenkiinnon ja tutkimuksen kohteet kohtaavat monilla tavoin.
Niskasen tutkailun kohteena ovat Perussa myös venekulttuuri ja sen käytännön sovellukset suomalaiseen sisävesimatkailuun ja -kulttuuriin.
”Norjalaiset ovat ylpeitä omasta kulttuuristaan ja merenkulun historiastaan. Suomessa on puolestaan rikas sisävesikulttuuri, mutta se on painettu unohduksiin, eikä sitä ole oikeastaan dokumentoitu vasta, kun Saimaan kanavan rakentamisesta lähtien”, Niskanen kertoo.
Saimaan kanavan rakentaminen aloitettiin varsinaisesti vuonna 1845. Kuitenkin sen suunnittelu aloitettiin Niskanen mukaan ensimmäisen kerran jo vuonna 1499, joka kertoo sisävesien aktiivisesta liikennöinnistä entiseen aikaan. Vesireitit ovat tuoneet maahan vaikutteita laajalta.
”Kansallisarkistosta löytyy paljon lehtiartikkeleita 1800-luvulta ja 1700-luvun lopulta, joissa viitataan, että Jäämereltä on tullut koko ajan vaikutteita Suomen sisävesille. Ihmiset ovat liikkuneet silloin paljon enemmän kuin luullaan. Muun muassa kirkkoveneissä on ollut purjeita ja kauppaveneitä on ollut paljon, mutta se dokumentointi on ollut todella huonoa. Oikeastaan olematonta”, Niskanen kertoo.
Kulttuurin katoaminen on Niskasen mielestä osasyy, miksi järviseudut ovat Suomessa hyödyntämättä myös matkailun näkökulmasta.
”Järviseudullamme on maailman suurimmat järvialueet, ja on outoa, ettei niitä ei oikein millään tavalla hyödynnetä järvimatkailussa, eikä myöskään kulttuurillisesti”, Niskanen miettii.
Suomalaisilla on usein taipumus hahmottaa venetyyppejään alueellisesti. Puhuttaessa esimerkiksi savolaisesta puuveneestä tai Lapin koskiveneistä, niiden kehityskaari kanavoituu aluettaan laajemmalle.
”Venekulttuuri on laaja ja ympäri maailmaa liikkuva käsite. Suomalaiset ajattelevat puuveneitänsä, vain suomalaisena tuotteena, mutta loppujen lopuksi se on yhdistelmiä eri alueista. Vanhoissa suomalaisissa veneissä saattaa olla mukana myös hollantilaisia vaikutteita, koska 1700-luvulla Pietari Suuri haki useita hollantilaista venesuunnittelijoita Pietariin. He puolestaan kävivät Laatokalla ja antoivat sinne vaikutteita, josta alkoi sitten tulla monenlaista laatokkalaista venettä Suomeen”, Niskanen historioi.
”Vaikutteita on otettu myös Jäämereltä sekä esimerkiksi Arkangelin snjakoista, jotka ovat tämmöisiä kelloveneitä. Jokaisella veneellä oli oma kellonsa, ja kun purjehdittiin sumussa, niin tiedettiin missä itse ja muut ovat. Tällä tavalla venekolonna pystyi menemään esimerkiksi Arkangelista Norjaan.”
”Alkujaan Suomikin on asutettu veneillä, nahkakanooteilla tai jonkinlaisilla ruuhilla. Ne ruuhet puolestaan ovat sitten jo yhteneviä ympäri maapallon. Eli on mahdoton sanoa, missä vene on syntynyt”, Niskanen kertoo.
Ruuhi on tukki joka on koverrettu veneeksi.
Perussa rakennettavan lautan kooksi Niskanen arvioi reilut kolmetoista metriä pituutta ja kolmesta neljään metriä leveyttä. Rakentajaryhmässä on kaikkiaan noin parikymmentä henkeä ja kansalaisuuksia on mukana ainakin Tanskasta, Norjasta, Venäjältä, Perusta, Chilestä, Kanadasta ja Slovakiasta. Varsinaista miehistöä lautalla tulee olemaan kerralla viidestä kuuteen henkeä. Niskaset eivät näillä näkymin osallistu itse purjehdukseen.
”Toiset ovat uponneet, vettyneet tai haaksirikkoutuneet, eli sitä ei voi tietää miten tässä projektissa käy. Siellä on paljon semmoista 13 metristä maininkeja, ja tuommoinen noinkin iso lautta on aika pieni pipana siinä vaiheessa”, Niskanen kertoo.
Kiintoisa yksityiskohta matkalla on purjehdus Tyynenmeren jätepyörteeseen. Sitä on kuvattu Texasin osavaltion kokoiseksi, ja reitti kulkee väistämättä sen läpi.
”Siellä on sitten uusinta uutta meriekologian tutkimusta. Mitataan erilaisia asioita, varsinkin siitä muovilautasta joka siellä kelluu. Sitä mittaa sellainen norjalainen tutkimuskeskus kuin Niva. Lisäksi yksi porukka tutkii tietoliikenneyhteyksiä, eli kuinka vähävirralla toimitaan näiden vaikeiden yhteyksien kanssa”, Niskanen kertoo.
Tällä hetkellä Niskanen etsii myös lisärahoitusta matkalleen ja hankkeilleen. Niskanen pitää Perusta blogia, ja YLE:lle on tarkoitus tuottaa ohjelmaa tieteen näkökulmasta. Mahdollisille sponsoreille ja tiedotusvälineille on käytössä myös ryhmän sisäistä valokuvamateriaalia.
Marraskuussa Suomeen palattuaan Niskasen seuraava projekti on replikaatin rakentaminen Akseli Gallen-Gallelan Purren valitus -taulussa olevasta purjeellisesta soutuveneestä.
”Siihen minä tarvitsen tietoa norjalaisista paljon. Perussa on mukana Wiggo Sten Larssen, joka on tämmöisten raakapurjeiden eli neliöpurjeiden käytön ekspertti. Hän on luvannut omaan projektiini apua purjeiden suunnitteluun ja käyttöön. Norjalaiset ovat raakapurjeissa eksperttejä. Raakapurjeella voi luovia, se ei ole pelkkä myötätuulipurje.”
Niskasen mukaan Gallen-Gallelan taulun vene on melko tarkka kuvaus Suomessa ennen liikennöinneistä purjeellisista soutuveneistä.
”Kyseessä isompi soutupurjevene, jossa on ehkä kaksi airoparia ja yksi masto. Jokatapauksessa se on vähän isompi veneversio, joka ilmeisesti on lähtöisin Laatokan ja Jäämeren puolelta. ”
Savonlinnan maakuntamuseossa on oma osionsa suomalaisesta sisävesivenehistoriasta, mutta sielläkin on vähänlaisesti dokumentointia ennen höyrylaivaliikennettä tapahtuneesta.
Oman pienen mausteensa Perun taipaleelle tuovat lautan rakennus- ja lähtöpaikkana toimiva Pachacamac sekä Liman yliopiston arkkitehdit ja arkkitehti opiskelijat.
”Pachacamac on oraakkelistaan tunnettu Inka kulttuuri ja paikka melko keskellä Limaa. Oikeastaan en tiedä siitä vielä paljokaan. Jokatapauksessa Pachacamac:n alueella pidämme workshopin Liman arkkitehti-opiskelijoille ja opettajille aero- ja hydrodynamiikasta sekä bumerangeista ja brummereista. En oikein tiedä miten tässä nyt näin kävi. Kaippa se selviää, mutta seuraavaksi pitää etsiä Suomen lippu Kontikin mastoon heilumaan.”
Heikki Niskasen Kontiki II blogi.
KontikII –projektin pääsivu.