Hannu ”Heavy” Tikkasen kirjoittama Ilovaarirockin historiikki näki hiljattain päivänvalon. Sen tiimoilta Tikkanen muisteli rockin hovikirjuri Pertti Pulkkasen kanssa neljää vuosikymmentään musiikin parissa. – Pertti Pulkkanen, teksti & Hannu Tikkasen arkisto, kuva
Vuonna 1971 Joensuuhun muuttanut, yhtätoista vuotta myöhemmin imatralaistunut ja pari vuotta sitten Joensuuhun palannut Hannu ”Heavy” Tikkanen on työskennellyt musiikin parissa lähes koko ikänsä niin muusikkona ja solistina kuin myös järjestäjänä ja taustavaikuttajana. Keskeisin Tikkasen 70-luvun yhtyeistä oli vuonna 1978 Rockin SM-kilpailujen aluesarjan voittanut ja loppukilpailussa kahdeksanneksi sijoittunut Amadeus, joka on tehnyt jälleen viime vuosina nostalgiakonsertteja. Blues on Tikkaselle kaikkein rakkain musiikkigenre ja hän on työskennellyt Imatra Big Band Festivaalilla yli kahdenkymmenen vuoden ajan.
Joensuun Ilovaarirock alkoi vuonna 1996. Olit siinä mukana alusta asti?
”Olin mukana esiintyjänä, bändien isäntänä ja Imatralta käsin sellaisena taustavoimana. Ilovaarirockin historiikin kirjoittaminen oli helppo, koska tunsin aiheen. Vaikeusaste oli siinä, että piti yhdistää kaksi teemaa; festivaalin historiikki ja yhdistyksen, eli Grand Old Rockers of Joensuun historiikki. Festivaalin historiikista saa hersyviä tarinoita, mutta yhdistyksen historiikki on pakostakin kuivempaa luetteloa.”
Kertoisitko joitakin hauskoja anekdootteja tähänastisista Ilovaarirockin pääesiintyjistä?
”Swinging Blue Jeansin kohdalla hämmästyin, kun ne puhuivat joistain jameista. Olin itsekin tulossa sinne huuliharpun kanssa soittamaan, mutta sitten selvisi, että ne olivat käsittäneet Kimmelin keikan jameiksi, vaikka se oli oikee keikka. Troggsilla oli oma persoonallinen tyyli, jossa oli rockin lisäksi vaikutteita jazzista. Reg Presley oli persoonallinen kaveri, jonka yks harrastus oli ufojen seuraaminen. Kova tupakkamies, joka ei pystynyt olemaan tupakoimatta ruokailunkaan aikana. Slade herätti kovasti mielenkiintoo, vaikka musiikki ei enää ihan alkuperäiseltä Sladelta kuulostanutkaan. Diggareille oli tärkeää nähdä suosikkinsa ja keikan jälkeen portille muodostui nimikirjoitusten pyytäjien jono. Soundtsekissä rumpali Don Powell oli hädissään ja backstageisäntänä tiedustelin asiaa. Tarvittiin kupillinen tummaa teetä, jota hän oli ilmeisesti tottunut juomaan kotimaassaan. The Yardbirdsin Jim McCarthy ja Chris Dreja olivat legendaarisia miehiä; Dreja oli ollut mukana Led Zeppelin-kuvioissakin aikoinaan. Soittajina he eivät enää olleet niin kovia, mutta legendoja kumminkin.”
Mistä ja milloin rockinnostuksesi sai alkunsa?
”Olin viisitoistavuotias, kun kuulin radiosta sellaisen kappaleen, joka sykäytti enemmän kuin mikään siihen mennessä. Kappaleen loputtua kuuluttuja ilmoitti, että tämä oli liverpoolilaisyhtye The Beatles ja kappale Rock N’ Roll Music. Minusta tuli Beatles-fani ja olen soittanut The Beatles-musiikkia tähän päivään asti, mutta rinnalle on tullut sen lisäksi monia muita rockkuvioita. Olin aloittanut soittamisen vuotta aikaisemmin ja opettelin kitaralla Beatlesin lisäksi myös muita popbiisejä. Myöhemmin opiskelin musiikkia eri musiikkikouluissa ja opettelin soittamaan myös muita instrumentteja. Tällä hetkellä mielisoittimeni on bluesharppu. Amadeus perustettiin vuonna 1972 ja kaikkiaan sillä on ollut kaksitoista kokoonpanoa. Alusta lähtien ohjelmistossa oli 60- ja 70-luvun poppia ja rockia. Alkuvaiheessa soitettiin esimerkiksi Tobacco Roadia ja Doorsin Light My Firea.”
Vuonna 1978 Amadeus voitti Rockin SM-kilpailujen aluekarsinnan?
”Aluekarsinta voitettiin ja loppukilpailussa Lappeenrannassa sijoituttiin kahdeksanneksi. Ismo Alangon Sight-yhtye oli silloin muistaakseni progesarjan kakkonen. Keskisarjan voitti Haukka Kouvolasta, uuden aallon sarjan Rett Saapas ja progesarjan Far Out, jossa soitti mm. Jarmo Nikku.”
Amadeus keikkaili 70-luvulla varsin ahkerasti. Mainitsisitko joitakin isoja nimiä, joiden kakkosbändinä soititte?
”Mm. Royals, Pave’s Mistakes, Eppu Normaali, Juice, Kontravirtanen, Alwari Tuohitorvi, Defiers ja Badding, joka myöhästyi keikaltaan puolitoista tuntia ja me jouduttiin soittamaan sekin aika ilman lisäliksaa. Baddingillä oli silloin bändi Money, jossa Timo Kojo oli kitaristina.”
Vuonna 1982 muutit Imatralle ja viihdyit siellä 30 vuoden ajan?
”Big Band Festivaali alkoi vuonna 1983 ja itse tulin siihen mukaan kahta vuotta myöhemmin. Muutama vuosi oli välissä, mutta olin 25 vuotta järjestämässä Imatran Big Band festivaaleja. Olin siellä klubi-isäntänä, bändien isäntänä, juontajana, esiintyjänä ja lehtimiehenä. Minulla on ollut ilo tavata monia maailman huippuja, toimia heidän isäntänään ja haastatella heitä. Olen saanut olla festivaalien viihdeupseeri. Järjestin mm. jamitilaisuuksia monien blueskunkkujen bändeille soittaen itsekin heidän kanssaan.”
Mitkä olivat kaikkein tiukimmat keikat Imatra Big Band festivaaleilla?
”Jazzpuolelta Count Basie Orchestra, Duke Ellington Orchestra ja Manhattan Transfer. Soulista Temptations, Commodores, Tower of Power ja erityisesti Earth Wind and Firen uusi kokoonpano Earth Wind and Fire Experienced. Tykkään eniten bluesista, joten täytyy mainita Otis Rush, Little Milton, Eddie Kirkland ja Buddy Guy, jotka ovat olleet tosi tärkeitä. Nuo mustat miehet olivat oikeasti eläneet sen bluesin.”
Tiivistä urasi muusikkona?
”Pisimmät ja upeimmat reissut tein Imatra Big Bandin solistina Brasiliassa, Thaimaassa, Kuubassa, USAssa (mm. New Orleansin maineikkaalla Bourbon Streetillä) ja monissa Euroopan maissa. Sinner’s Soulin kanssa Venäjällä (mm. 30 000 ihmisen yleisölle) sekä Suomessa ja Beatlesia esittäneellä Fools on the Hillillä Englannissa (Liverpoolin Beatles-festivaalien ensimmäisenä suomalaisesiintyjänä), Venäjällä ja Suomessa. Sinner’s Soulilla vedimme Blues Brothers -tyylillä. Sillä oli Imatralla kaksi kokoonpanoa, joista jälkimmäisessä oli kaksi solistia. Nyt yhtyeellä on kolmas kokoonpano täällä Joensuussa. Uudelle Sinner’s Soulille on sovittu kesällä kaksi keikkaa Joensuuhun ja yksi Ilomantsin Blueberry Hill -festivaaleilla. Nykyisin minulla on Sinner’s Soulin lisäksi kolme muutakin yhtyettä; Yx Kvartetti, Duo Heavy & Kari ja vanha Amadeus-yhtye, joilla kaikilla esiinnyn harvakseltaan.”