Tyylitelty tulevaisuudenkuva
Hannu Rajaniemi on harvinainen ilmiö: suomalainen, kansainvälisesti huomioitu tieteiskirjailija. Skotlannissa asuva ja englanniksi kirjoittava Rajaniemi myös pitää kiinni juuristaan käyttämällä suomenkielisiä sanoja ja kulttuurimme piirteitä teoksissaan. Ne tuovat eksoottisen mausteensa hänen rytmikkääseen ja kiihkeään kirjoitustyyliinsä, joka yhdessä hänen fyysikolle ominaisen tieteellisen tarkkuutensa kanssa nosti hänen ensiromaaninsa The Quantum Thiefin (2010) yhdeksi ilmestymisvuotensa puhutuimmista tieteiskirjallisuusdebyyteistä.
Vuoden 2012 alkupuolella julkaistu The Fractal Prince jatkaa sekä tyylillisesti että tarinallisesti siitä, mihin edeltäjä jäi. Sen kuvaamassa tulevaisuudessa tieteiskirjallisuudelle varsin tyypillisesti teknologia on kuningas ja sen hallitsijat uusia jumalia. Tällä kertaa yksi näistä jumalista lähettää mestarivaras Jean Le Flambeurin Maahan, jossa hän kohtaa Sirrin aavikkokaupungissa viimeiset nykyisenkaltaisen ihmiskunnan edustajat. Tawaddud, ympäröivältä aavikolta muinaista tekniikkaa mainaroivan perheen mustalammas, on yksi heistä. Tuhannen ja yhden yön tarinoista ammentavassa ympäristössä he ajautuvat yhdessä Jeanin vanginvartijan Mielen ja tämän aluksen Perhosen kanssa osaksi teknologisten jumalien, henkien ja demonien valtataistelua.
Aavikon ja avaruuden lisäksi Hannu Rajaniemi asettaa lukijan eteen uudissanojen meren. Tieteiskirjallisuudelle tyypillisesti hän luo lukijalle kuvaa erilaisesta teknisesti kehittyneestä maailmasta viljelemällä muun muassa teknologioihin ja koneisiin liittyviä sanoja, joille ei ole vastineita tunnetussa maailmassa. Harva tieteiskirjailija kuitenkaan käyttää tätä keinoa yhtä innokkaasti kuin Rajaniemi, jonka tyyliin eivät kuulu myöskään ylimääräiset näitä sanoja tai teoksen maailmaa avaavat kuvaukset.
Teoksen edetessä tyyliin tottuu ja toisto tekee maailmaa tutummaksi, mutta aluksi jopa tieteiskirjallisuuden harrastajalla voi olla vaikeuksia pysyä tapahtumien mukana. Tämä on ehkä jopa tarkoituksellista; Rajaniemi kirjoittaa intensiteetillä, joka vie lukijaa valoa lähestyvillä nopeudella mutkittelevaa reittiä kohti loppuratkaisua. Jos Rajaniemi onnistuu, lukija ei edes ehdi huomaamaan esimerkiksi hahmojen ohueksi jäämistä, vaan jää innolla odottamaan trilogiaksi kaavaillun sarjan viimeistä osaa.