Toisin kuin usein väitetään, kaikilla yhteiskuntamme jäsenillä ei ole yhtäläisiä mahdollisuuksia vaikuttaa tai saada ääntään kuuluviin. Tällä hetkellä Juha Sipilän johtamalla hallituksella ja saman arvomaailman jakavilla elinkeinoelämän edustajilla on huomattavasti enemmän mediatilaa kuin ihmisillä, joita heidän tekemänsä päätökset koskevat. Näin ollen on ilmiselvää, että opiskelijat ovat valmiita käyttämään väkivallatonta vastarintaa ja rikkomaan sääntöjä saadakseen ääntään edes hiukan kuuluviin.
Tavoitteenamme maanantain mielenosoituksessa oli heikentää pääministerin statusta henkilönä, joka voi tulla näyttäytymään ja mainostamaan hallituksen politiikkaa erilaisiin tilaisuuksiin. Mielenilmaus oli kohdistettu täten myös tapahtuman järjestäjille eli yliopistolle ja Maakuntaliitolle. Vaikka Sipilä oli nimellisesti puhumassa biotaloudesta, häntä ei voi riisua roolistaan leikkaajahallituksen johtajana. Emme olleet paikalla vastustamassa yksinomaan koulutusleikkauksia vaan koko hallitusta, joka tekee rahaeliitin etujen mukaista, ihmisiä toisiaan vastaan ajavaa, näköalatonta politiikkaa.
Joensuun Opiskelevat Keskustalaiset kritisoivat kirjoituksessaan (Karjalainen 16.3.2016) mielenilmausta mauttomaksi ja vääränlaiseksi radikalisoitumiseksi. Mitä opiskelijoiden sitten oletetaan tekevän? Maanlaajuinen koulutuslupaus-kampanja on täydellinen esimerkki täysin pieleen menneestä ”oikeanlaisesta” vaikuttamisen tavasta. Kampanjalla poliitikot saivat ilmaista mainosta ja kun heidät äänestettiin eduskuntaan, he heittivät lupauksensa romukoppaan.
Maanantaina Carelialle oli saapunut suuri joukko ihmisiä eri taustoista tavoitteenaan osoittaa Sipilälle mieltään rauhanomaisesti. Joensuun Opiskelevat Keskustalaisetkin myönsi väen käyttäytyneen rauhallisesti, kunnes kävi ilmi, että Sipilä oli jo saapunut takaovesta seminaarisaliin. Protestoijat olivat tulleet paikalle, jotta pääministeri näkisi heidät ja jotta he voisivat siten vaikuttaa edes hiukan. Tapahtuma oli hyvä esimerkki tilanteesta, jossa ihmiset huomaavat ”yleisesti hyväksytyn” tavan toimia olevan hyödytön ja tajuavat, että heidän on rikottava sovinnaisuuden rajoja tullakseen kuulluksi.
Vaikuttaisikin siltä, että mielenosoitukset ovat hyväksyttyjä, kun niitä ei tarvitse noteerata. Tämä vaihtoehto ministereillä oli Helsingin suurmielenosoituksissa ja siellä he päättivät ohittaa ne. Sipilä olisi voinut Joensuussa valita toisin. Odottavaiset ihmiset olivat muodostaneet aulaan kujan, josta pääministeri olisi päässyt kulkemaan saliin. On päivänselvää, että Juha Sipilälle ei olisi koitunut vaaraa opiskelijoiden näkemisestä Carelian aulassa. Todellisen dialogin nimissä päättäjien tulisi kohdata heitä tapaamaan tulleet kritiikin esittäjät. Väistäminen osoittaa ainoastaan, että pääministeri ei pidä opiskelijoita(kaan) varteenotettavina poliittisina toimijoina.
Mielenosoittajien puolelta maanantain toiminta oli väkivallatonta. Salissa ja salien ovilla opiskelijat joutuivat henkilökunnan ja poliisin voimatoimien kohteeksi. Lisäksi seminaariyleisön joukossa oli henkilö, joka valtuutuksetta kävi käsiksi ja kiskoi mielenosoittajia. Häntä ei poistettu salista. Kukaan opiskelijoista ei koskenut järjestyksenvalvojiin. Sen sijaan he pyrkivät väkivallattomasti estämään salin ovien sulkemisen samalla kun sisältä heitettiin protestoijia ulos. Tarkoituksena oli, että Sipilä joutuisi kuulemaan yli 150 opiskelijan vastalauseet hallituspolitiikalle.
Mielipiteet tulisi esittää aina häiriötä aiheuttamatta. Tähän viittaavat sekä Karjalaisen pääkirjoitus (16.3.2016) että Joensuun Opiskelevien Keskustalaisten kirjoitus. Häiriöttömyys tarkoittaa hiljaisuutta, hyväksymistä, näkymättömyyttä. Häiriötön protesti voidaan helposti sivuuttaa. Kansalaisten pitäisi antaa vaikutelma, että asiat ovat hyvin. Se, että protestoinnin pitäisi olla häiriötöntä, tarkoittaa, että ihmisille ei haluta antaa tilaa tai oikeutta vaikuttaa.
Tuulikki Rautiainen
Otso Mankonen
Tähti Oksanen
mauttomat radikaalit