Eihän se nyt ole sopivaa aikuiselle naiselle olla mustasukkainen parhaasta ystävästään! Siitäkin huolimatta Annie alkaa kilpailla asemastaan lapsuudenystävänsä Lillianin tärkeimpänä naisena, kun Lillian on löytänyt uuden potentiaalisen bestiksen miehensä pomon vaimosta Helenistä. Helen on ihana, kaunis ja täydellinen sekä erinomainen juhlien järjestäjä, minkä vuoksi Annien asema Lillianin kaasona joutuu uhatuksi. Anniella ei mene muutenkaan kovin hyvin, sillä hänellä on surkea miessuhde, tylsä työ ja takanaan konkurssi, joka vei kaikki hänen rahansa. Häähumussa mukana on morsiammen ja kaason lisäksi tietysti liuta morsiusneitoja, joilla jokaisella on myös omat ongelmansa, joten sympatiaa ei Annielle heru.
Morsiusneidot on selkeästi naisille suunnattu elokuva, mutta se oli positiivinen yllätys omassa lajissaan. Tämän saman ovat huomanneet myös useat naistuttavani: niin sanotun romanttisen komedian ei oikeasti tarvitse aina olla siloiteltu ja vaaleanpunainen ja yksinkertainen. Itseäni ainakin kovasti huvittivat elokuvan kakkahuumori ja aidosti nolot tilanteet, kun välillä jouduin myötähäpeän vuoksi silmänikin sulkemaan kesken katsomisen. Morsiusneidoista löytyi myös monia henkilöitä, joihin useat naiset varmasti pystyivät samaistumaan jollain tavoin, vaikka eivät koskaan edes olisikaan päässeet (tai joutuneet) morsiusneitoina toimimaan.
Ohjaaja Paul Feig on aiemmin keskittynyt lähinnä tv-sarjojen ohjaamiseen, eikä käsikirjoittaparikaan (pääosan Kristen Wiig ja pienessä roolissa esiintyvä Annie Mumolo) ole aiemmin montaa elokuvaa tehnyt. Tästä juuri ehkä syntyy Morsiusneitojen tuoreus, kun tekijöitä eivät pidättele vanhojen tuotostensa perusteella tehdyt odotukset. Sama turhien odotusten puute koskee myös pääosan ja sivuosien esittäjiä, joiden kasvot eivät ole vielä liikaa kuluneet valkokankaalla. Henkilöhahmot ovat toki hiukan stereotyyppisiä, mutta ehkä sen voi antaa anteeksi tällaisessa kevyempää kategoriaan luokiteltavassa elokuvassa, sillä näiden naisten ansiosta saa katsoja monet naurut parin tunnin aikana.