Green Light Factory kuulostaa kyllä niin konservatorion bändiltä. Tämän sanon sekä hyvällä että pahalla ja tietenkin kaikella rakkaudella. Laulu ja soitto ovat osaavaa ja laadukasta työtä ja Pilgrimagen kaikki viisi kappaletta vakuuttavia taidonnäytteitä. Heittäytymisen ja innostumisen tunnun puuttuminen on kuitenkin piinaavaa levyä kuunnellessa.
Silti kappaleet kestävät hyvin kuuntelua ja toisaalta kyse on progebändistä, joten kenties ajoittainen sisäänpäin kääntyneisyyden ja teknokratian tuntu on ihan ymmärrettävää. Löytyy progressiivisen rockin parista paljon pahempaakin omaan napaan tuijottelua.
Nuns On Vacation jää mieleen kappaleista parhaiten, sillä se on erittäin hyvä biisi hienoine koskettimineen. Toinen syy on, ettei keskittyminen tahdo pakottamatta jaksaa muiden, pitempien biisien loppuun saakka. Levyn viimeinen biisi, studiolive There Must Be Something alkaa aivan loistavana, mutta sitten se etenee yli 13 minuutin mittaansa ja eksyttää jossain vaiheessa kuulijan pahanpäiväisesti.
Laura Kaljusen laulua on ilo kuunnella, sillä ääni on sopivasti persoonallinen, kaunis ja hän osaa käyttää sitä. Hiukan enemmän laulamisen iloa kuulisi silti mielellään hänenkin äänestään.
Kokonaisuus on levynkansia myöten hyvin ehjä ja johdonmukainen. Laura Kaseliuksen kuvitus ansaitsee kiitoksen. Hiukan viileän, mutta arvoituksellisen oloinen nunna onnistuu jotenkin kuvaamaan tätä levyä täydellisesti.
Hiukan vaisuun ensi vaikutelmaan ei levyn musiikissakaan voi luottaa, sillä useammalla kuuntelulla sieltä löytyy kaikenlaista. Soittamisen riemua ei kuitenkaan tunnu löytyvän tarpeeksi.