Paluu parrasvaloihin
Vuonna 1987 ilmestyneen pitkäsoiton In the Dark myötä sanfranciscolaisesta Grateful Deadista muodostui viimeistään myös suuren yleisön tuntema yhtye. Samalla kyseinen albumi merkitsi seitsemän vuotta kestäneen levytystauon päättymistä ja tyylikästä paluuta.
Pitkäsoiton koskettavasta avausraidasta Touch of Grey Grateful Dead nappasi itselleen todella harvinaista herkkua edustavan singlehitin. Lauseeseen ”Every silver line has a touch of grey I Will get by I Will Survive” kulminoituneesta kappaleesta tehtiin myös video. Bob Weirin laulama Hell in A Bucket edustaa tyylitajuisesti rokkaavampaa soundia. Lyömäsoittajat rikastavat ärhäkän kitaravetoista raitaa. When Push Comes to Shove tarjoaa miellyttävää, Brent Mydlandin kosketinsoitinmaalailulla kuorrutettua svengailua Jerry Garcian tulkitessa leppeästi. West LA Fadeway on albumin ykköspuolen linjakkain esitys. Kitarasooloilua on tarjolla juuri sopivasti ja suhteellisen vähistä aineksista saadaan aikaan todella runsaasti. Brent Mydlandin käsialaa oleva Tons of Steel svengaa melodisen hittipotentiaalisesti upean kitaroinnin ja kertosäkeen kera. Tekstissään kantaa ottava Throwing Stones on Bob Weirin mestariteos In the Darkilla. Kudoksikkaan kitaroinnin sävyttämässä kappaleessa pääsevät myös rumpalit Micky Hart ja Bill Kreutzmann loistamaan. Upean melodinen Black Muddy River on Grateful Deadin upean paluulevyn tyylikäs päätösraita.
In the Darkilla oli tarjottavanaan seitsemän pitkää ja vakuuttavaa Grateful Dead-klassikkoa. Hieman yllättäen, mutta vähintään ansaitusti 80-luvun loppupuoli oli myös Grateful Deadin ja yhtyeestä muodostui suoranainen keikkamagneetti etenkin kotikonnuillaan.