Vuoden 1973 tammikuussa ilmestynyttä pitkäsoittoa Heartbreaker upeampaa lopetusta brittirockin aateliin lukeutuvan Free-yhtyeen ura ei olisi voinut saada. Vaikka Andy Fraser oli vaihtunut Tetsuun, eikä Paul Kossoff soittanut varmuudella aivan kaikilla albumin kappaleilla, sisältää longari useampiakin Freen tuotannon ehdottomia kulmakiviä.
Come Together in the Morning on yhtyeen koko slovariosaston kiistattomia huipentumia ja Muddy Water samaisen tyylisuunnan unohdettu helmi, joka raivasi tietä Bad Companyn tuotannolle. Travellin’ in Style huokuu irtonaista svengiä ja ainoastaan Common Mortal Man ja Easy on My Soul ovat kokonaistoteutuksessaan hieman keskinkertaisempia kappaleita.
Levyn päättävää rockrypistystä Seven Angels sävyttää huilu ja albumin huipentumat ovat pitkä ja kylmät väreet nostattava, riffittelyn, vokalisoinnin ja sooloilun osalta täydellisyyttä hipova nimikappale Heartbreaker sekä levyn avaava merkkiteos Wishing Well, eräs kaikkien aikojen parhaista rockkappaleista, joka on kelvannut coveriksi muun muassa Blackfootille.
Freen seitsemästä pitkäsoitosta yhtäkään ei voi kutsua huonoksi, mutta Heartbreaker sijoittuu kolmen laadukkaimman joukkoon. Kaksi muuta ovat yhtyeen nimeä kantava kakkosalbumi ja Fire and Water, mutta kyseessä ovat tämänpäiväiset valinnat.
Paul Kossoff 14. 9. 1950- 19. 3. 1976