Kesän kääntyessä ehtoopuolelle katukuvassa vilisseet feissarit muuttuvat harvalukuisemmiksi. Jotkut kaduntallaajat huokaisevat helpotuksesta, jotkut jäävät kaipaamaan päivää piristäneitä, ystävällisiä naamoja. Feissarit herättävät monenlaisia ajatuksia ja tunteita. Mutta mitä feissausta tekevät itse ajattelevat työstään ja millaisia kokemuksia se on heille tuonut?

Matleena Käppi, 22, Riikka Lindholm, 21, ja Joni Paasikallio, 24, kertovat työstään ja näkemyksistään. Käppi on feissannut parina vuonna, kun taas Lindholmille ja Paasikalliolle tämä kesä oli ensimmäinen feissaustyössä.

Käppi työskenteli menneenä kesänä Unicefin matkafeissarina eli hän on matkustanut ympäri Suomea tiiminsä kanssa feissaamassa. Hänelle työn merkitys syntyy sen konkreettisesta annista apua tarvitseville. Myös Lindholm ja Paasikallio mainitsevat hyvän tekemisen työnsä ydinasiaksi. Heillä on luja usko työnsä positiivisiin vaikutuksiin, oli kyseessä sitten ympäristö tai heikko-osaisemmat ihmiset maailman toisella puolella.

UN Womenille feissannut Lindholm korostaa työn positiivisina puolina sen opettavaisuutta ja tarjoamia kohtaamisia.

”Itselle feissaamisen arvo ei ole vain se, mitä minä voin tuottaa järjestölle ja niille ihmisille missä järjestö työskentelee vaan pyrin kadulla olemaan myös Joensuun katua varten. Olen esimerkiksi tilannut ambulanssin, taluttanut mummoja istumaan varjoisalle penkille ja ollut seurana yksinäisille”, Lindholm sanoo.

Myös Käpin ja Paasikallion mielestä hyvät kohtaamiset ja keskustelut ihmisten kanssa ovat työn parasta antia. Tärkeää on toki saada myös lahjoittajia.

Greenpeacelle feissaava Paasikallio huomauttaa, että feissarit ovat järjestöille elinehto. Käppi taasen mainitsee, että feissaaminen on tehokkain varainhankinnan muoto. Hän kohtaa toisinaan työssään ihmisiä, jotka syyttä epäilevät rahan perille menemistä. Käppi haluaa kannustaa jokaista ottamaan vaikutustyön vakavasti.

”Kehottaisin epäileviä ihmisiä ottamaan tosissaan tehokas maailman muuttaminen paremmaksi ja miettimään, mikä on se oma keino vaikuttaa. Jos se ei ole kuukausilahjoitus, niin se olisi ainakin sitten joku muu.”

Toki feissaaminen ei ole pelkästään lahjoittajien hankkimista. Keskeinen osa työtä on tiedon jakaminen sekä järjestön positiivinen näkyvyys.

Feissaustyössä ihmiset laittavat itsensä monella tavalla alttiiksi. Työ vaatii vahvaa psykologista säätelykykyä ja on haastavaa myös fyysisesti. Ikäviä kommentteja ja töykeitä reaktioita tulee joskus vastaan.

”Meistä ajatellaan, että olemme se kesien katujen riesa, ikään kuin olisimme vain siellä kiusaamassa ihmisiä ja kerjäämässä rahaa, vaikka se ei ole sitä mitä me todellisuudessa teemme”, Paasikallio avaa.

Lindholm myös muistuttaa, että feissaritkin ovat ihmisiä.
”Voi myös mukavasti sanoa: kiitos ei.”

Paljon on ihmisten omasta asenteesta kiinni, millainen kohtaamisesta feissarin kanssa muodostuu. Feissareiden keskuudessa vallitsee kannustava yhteishenki ja positiivisen ilmapiirin ylläpitäminen on yksi keskeisimmistä asioista työssä. Työyhteisön merkitys tsemppaavana voimana korostuu haastavassa työssä, kuten Käppikin antaa ymmärtää:

”Aina on tiimi ja tiiminvetäjä, joille voi purkaa juttuja.”

Feissaaminen ei siis ole pelkästään työ , vaan se on feissareille usein heidän maailmankuvaansa kytkeytyvä tapa vaikuttaa asioihin. Työ avartaa ja opettaa kohtaamaan ihmisiä.

”Feissaus on avartanut mun maailmaa tosi paljon ja olen kiitollinen siitä”, Lindholm tiivistää kokemuksensa Joensuun kaduilta.

Feissaus — Tärkeä kesätyö monelle

Kadulla ja ovelta ovelle -tyyppisesti tapahtuvaa varainhankintatoimintaa yritysten ja järjestöjen tarpeisiin.

Työhön kuuluvat usein tulostavoitteet.

Esimerkiksi Suomen varainhankintatoimistolla on yli 100 feissaria vuosittain ja kohtaamisia on jopa kymmenien tuhansien ihmisten kanssa.

SVHT tekee yhteistyötä muun muassa Planin ja UN Womenin kanssa.