Tietynlainen vaikeasti määriteltävä joensuulaisuus huokuu levystä. Samoja tyylejä ja sävyjä löytyy esimerkiksi Sebastian Leinolta, Ville Karttuselta ja esimerkiksi Ville Härkösen eri projekteilta.
Levyn aloitusbiisi Mene, koe, näe tuo tosin ensimmäisenä mieleen Samuli Putron, mutta kyseessä ei onneksi ole mikään pastissi. Biisi nousee levyn parhaimmistoon aivan muista syistä kuin samuliputromaisuudestaan johtuen.
Koko levyn skaala on hyvin laaja. Ehkä liiankin laaja. Teppo tuntuu ahkerasti etsivän vähän joka suunnasta ja löytääkin paljon. Vähän hiotumpi, ehjempi kokonaisuus olisi ollut vahvempi, mutta hyvä näinkin.