Coco on isänsä tytär. Ikävä kyllä. Eikä pidä käsittää väärin, myönnän Stingin ansiot musiikin saralla, vaikkei hänen musiikkinsa ole levylautasellani paljoa kulunut.
Hänen tyttärensä, nimellä I Blame Coco toimiva Coco Sumner aloittaa esikoislevynsä The Constant erittäin lupaavasti. Sopivasti koneilla höystetty urbaani laulaja-lauluntekijämeininki tuo ensimmäisenä mieleen Ladyhawken, jos sitä johonkin tahtoo lähteä vertaamaan. Levyn aloittava kappale Selfmachine antaa odottaa erinomaista kokonaisuutta ja tämä toivo kantaa kohtalaisen pitkälle. Mutta sitten isän vaikutus puskee läpi aivan liian tietoisena markkinapotentiaalistaan. Lahjakkuus ja taito olisi Coco Sumnerilla riittänyt varmasti, vaikka isän olisi jättänyt hyödyntämättä noin räikeästi.
Kulttuurillisen sivistymättömyyteni vuoksi en tiennyt ennen Wikipedian vilkaisua, että kyseessä on Stingin tytär. Levyn alkupuolella se oli siunaus kun musiikista ei sitä kuullut, mutta loppupuolella aloin jo ihmettelemään, että onpas artisti kyllä stinginsä kuunnellut.
Levyltä helmikuussa otettu ensimmäinen sinkkulohkaisu Caesar tarjoaa myös ruotsalaisen Robynin ääntä. Kappale on rokimpi kuin levy keskimäärin, mutta genrerajojen yli loikitaan muutenkin melko vapautuneesti. Levyllä sitä seuraava kappale Only Love Can Break Your Heart on jo vaivaannuttava. Biisi on tyylipuhdasta Stingiä ja tytär jopa kuulostaa isältään huolestuttavan paljon.
I Blame Coco kuulostaa kyllä kokonaisuutena hyvältä. Ei mitenkään erityisen omaperäistä, mutta taidokkaasti tehtyä ja kohtalaisen mielenkiintoista musiikkia. Levyn alku on suorastaan hienoa kuultavaa. Taiteellinen isänmurha olisi silti kovasti tarpeen.