Erilainen elämäkerta Remusta

Markku Salon toimittama ja lyhyistä kappaleista koostuva Remun elämäkerta painottuu musiikin sijasta lukuisiin muihin päähenkilölleen keskeisiin teemoihin. Toisin kuin Poika varjoisalta kujalta -teoksen tapauksessa, kyseisessä elämäkerrassa törkeimmät stadilaisuudet eivät hankaloita lukukokemusta. Silti teksti soundaa vain ja ainoastaan Remulta, kuten suotavaa onkin.
Puhtaasti musiikillisesta aspektista tarkasteltuna Hurriganesin varsin vähäinen käsittely teoksessa ei osoittaudu epäkohdaksi. Sitä vastoin Remun varhaisemmista yhtyeistä, Steelersistä ja Creaturesista olisi toivonut mieluusti runsaammin informaatiota.

Teoksessaan Remu tuo kaunistelematta esiin esimerkiksi naissuhteitaan, kiellettyjä nautintoaineita, oman poikansa hienoisia rikollisia taipumuksia ja omia vankilareissujaan. Silti Remu-teos laajentaa myönteisellä tavalla rockpäällikön itsestään esiin tuomaa julkisuuskuvaa. Myös Remun humaanit ominaisuudet tulevat teoksessa nimittäin ajoittain esiin voimakkaastikin. Esimerkiksi valjakko-onnettomuuden kauhut kuvataan myötäelettävällä intensiteetillä.

Silti Remulla on painavat sanansa sanottavana esimerkiksi älypuhelimista, nykymusiikista ja tatuoinneista. Lapsuus- ja nuoruusaikoja lukuun ottamatta teoksessa ei juurikaan noudateta kronologisuutta, ja niinpä siitä muodostuu hienoisesti hajanainen kokonaisuus Remulle tärkeistä anekdooteista. Tavanomaisesta poikkeavana elämäkertana Markku Salon toimittama teos puolustaa silti kiistatta paikkaansa.