Kuva: Pasi Huttunen Kun minä olin nuori, aikuiset eivät olleet pilalla. Internet oli tukevasti minun sukupolveni hallussa. Yli 25-vuotiaat olivat harvinaisuus keskustelupalstoilla, blogeissa tai IRC-Galleriassa (joka oli muuten paras sosiaalinen media ikinä), kolmekymppisistä ja sitä vanhemmista puhumattakaan. Kenenkään sedät tai tädit eivät pyörineet netissä kommentoimassa uutisia argumentaatiovirheillä. Kenenkään isovanhemmat eivät käyneet tykkäilemässä patavanhoillisista mielipiteistä ja jakelemassa ahdasmielisiä propagandakirjoituksia.
Nykyään suuret ikäluokat ovat sekä internetissä että pilalla. Joka tuutista tuntuu puskevan kaikkitietäviä keski-ikäisiä, jotka hokevat samaa asiaa kuin keski-ikäiset ihmiset aina eli sitä, kuinka nuoriso on laiskaa ja kuritonta. Kaikkialla näkee setämiehiä toistamassa nykyään niin suosittua mantraa vaikeista päätöksistä, jotka on pakko tehdä. On kuulemma pakko leikata opintotuesta, koska siihen ei mukamas ole tässä taloustilanteessa varaa. Suuret ikäluokat ovat talouskriisin myötä saaneet päähänsä ajatuksen omasta erinomaisuudestaan ja siitä, että koska he aikoinaan opiskelivat lainarahalla ilman opintotukea, on nykynuortenkin pakko tehdä niin. Ai niin, myös armeijassa pitää nykyään olla mahdollisimman epämukavaa, koska 80-luvun alussakin oli.
Keski-ikäiset, keskiluokkaiset ja keskivartalolihavat ihmiset ovat ilmeisesti hiljattain oivaltaneet, että sosiaalista mediaa voi käyttää oman egonsa pönkittämiseen. Erityisesti facebookissa törmää nykyään lähes päivittäin sankarillisiin entisiin nuoriin, jotka kehuskelevat tarinoillaan siitä, kuinka he opiskelivat lainarahalla ja työllistyivät heti valmistumisen jälkeen maksamaan lainojaan pois. Ilmeisesti tällainen vaati suuriakin ponnisteluja aikana, jolloin työmarkkinat olivat vakaita, korkeakoulututkintoja arvostettiin ja inflaatio söi opintolainoista suuren osan pois.
Ennen kaikki oli toisin, mutta nykyään mikään ei ole toisin. Vanhoina hyvinä aikoina aikuiset uskoivat kansakunnan yhteiseen tulevaisuuteen ja halusivat jälkeläisillään olevan paremman elintason kuin itsellään. Tänä päivänä ikääntyvien ihmisten missiona on kaikesta päätellen syyllistää nuoria ja laittaa lapsensa maksamaan hinta siitä, että suurten ikäluok- kien päätöksillä talous romutettiin, ympäristö saastutettiin ja hyvinvaltion rippeetkin leikattiin olemattomiin.
Sitten, kun olen vanha, aion kyllä mennä kaikille mahdollisille foorumeille huutamaan, kuinka silloin kun minä olin nuori, ei kenelläkään ollut mitään töitä. Jouduttiin tekemään töitä palkatta, koska sillä sai hyvää näkyvyyttä ja se näyttäisi hyvältä CV:ssä sitten joskus, kun pääsi oikeaan työhaastatteluun. Piti reissata jatkuvasti silppu- ja keikkatöiden perässä. Ei pystynyt asettumaan aloilleen, perustamaan perhettä eikä hankkimaan lapsia, joille paasata näiden olevan pilalla.
Kirjoittaja panee parastaan katsoessaan yhteiskuntaa ja kulttuuria kieroon