Paula Vesalasta on tullut artisti, joka esimerkiksi Ilosaarirockissa täytti Rentolavan edustan ääriä myöten. Haastattelussa tunnelma on silti niin välitön kuin vain hänen pr-väkensä sallii. Haastattelu on ohi ja nauhuri suljettu, mutta Paula Vesala, 34, ei vaikene. Oikeastaan vasta nyt hän alkaa lämmetä.
Selma Vilhusen ohjaaman, Vesalan tähdittämän Tyttö nimeltä Varpu -elokuvan lehdistökiertueen velvoittamana elokuvateatteri Tapiossa punaiseen, pehmeään penkkiin käpertynyt näyttelijä, muusikko, sanoittaja, laulaja on juuri hetkeä aiemmin kertonut sietävänsä kritiikkejä ilman kiihtymistä, kun hän yhtäkkiä muistaa Rumbassa kesällä olleen Vesala-levyn arvion. Kriitikon nuiva suhtautuminen albumiin ja ennen kaikkea halu ymmärtää sen sisältö ihan väärin, kismittää artistia silminnähden edelleen.
Vesala välttelee tuoreita kritiikkejä syystäkin, mutta huono arvio ei paremmaksi muutu, vaikka sen lukisi vasta jälkikäteen pitkän ajan kuluttua.
”En ole oikeastaan vuosiin missään kommentoinutkaan kritiikkejä. Olen vain ajatellut, että hyvä, kun niitä vielä kirjoitetaan. Saatana kun kaikissa kulttuuritoimituksissakin toimittajat sanovat, että he eivät kohta saa edes julkaista kritiikkejä. Ne siivottaisiin mielellään jonnekin, jotta olisi lisää tilaa jollekin makkaramainokselle”, Vesala tuhahtaa ja jatkaa:
”Että siihen nähden, lisää kritiikkiä vain!”
Sen henkilökohtaisempia Paula Vesala ei haastattelussa jupise. Muutama päivä ennen h-hetkeä lehdistökiertueen pr-ihmiseltä tuli sähköpostitse muistutus, että Vesala keskittyy haastatteluissa puhumaan vain elokuvasta ja sen musiikista. Hänen yksityiselämästään, kesän kiertueesta tai levystä ei kannata kysellä.
Pysytään siis aisoissa. Syyskuun 23. päivä elokuvateattereihin saapuva Tyttö nimeltä Varpu on ohjaaja-käsikirjoittaja Selma Vilhusen ensimmäinen pitkä elokuva. Parhaiten Vilhunen tunnetaan hänelle Oscar-ehdokkuuden tuoneesta lyhytelokuvastaan Pitääkö mun kaikki hoitaa?.
Tyttö nimeltä Varpu kertoo 12-vuotiaasta Varpusta (Linnea Skog), joka asuu kahdestaan Siru-äitinsä (Paula Vesala) kanssa. Eräänä iltana Varpu saa tarpeekseen äidistään, varastaa auton ja suuntaa pohjoiseen etsimään isäänsä, josta tietää vain nimen.
Vilhunen kypsytteli elokuvan ideaa kymmenisen vuotta. Vesala sai tekstin luettavakseen ensimmäisen kerran viime vuoden keväällä koekuvauksissa. Hän tykästyi käsikirjoitukseen ja sen moniulotteisiin naisrooleihin.
”Erityisen hyvää tekstissä oli sen tietty herkkyys tehdä havaintoja arjesta ja ihmisistä. Usein käsikirjoituksessa on suuria aikeita, mutta havainnot puuttuvat. Tämä tarina on täynnä niitä”, Vesala pohtii.
Vesalan näyttelemä Siru on äiti, jolla on vaikeuksia kasvaa aikuiseksi. Hän kaipaa paniikinomaisesti hyväksyntää muilta ihmisiltä ja asettaa omat tarpeensa aina etusijalle. Äidin ongelmat näkyvät myös fyysisesti, sillä Vesala rakensi rooliaan miettimällä, miten hyväksytyksi tulemisen tarve vaikuttaa kehoon.
Muutama vuosi sitten Vesala näytteli yksinhuoltajaäitiä myös Teemu Nikin ohjaamassa 3 Simoa -elokuvassa, mutta äitinä hän ei pidä yh-äidin roolia itselleen kovin läheisenä. Hän kuitenkin mainitsee, että lähipiirissä esimerkkejä riittää.
Kun Vesalalta kysyy, mitä yhteistä hänellä ja elokuvan Sirulla on, vastaus alkaa pitkällä hiljaisuudella, jonka aikana kyselijä ehtii pohtia, lipsahtiko homma jo nyt liian henkilökohtaiseksi.
Lopulta Vesala huokaa syvään ja naurahtaakin.
”Ei kovin paljon, mutta ehkä rooli oli minulle sen takia kivaa, että koen ehkä joskus elämässäni olleeni Varpun asemassa. Tein tavallaan reissun empatiaan, kun halusin ymmärtää tosi paljon, miksi Siru on tuollainen kuin on. Luulen, että se oli hyvä reissu”, isättömänä kasvanut muusikko vastaa.
Tyttö nimeltä Varpu -elokuvan musiikin Vesala teki yhdessä Jori Sjöroosin kanssa. PMMP:ssä yhteistyönsä aloittaneet muusikot olivat sävellysvaiheen alkaessa melko kyllästyneitä laulettuun musiikkiin, joten molemmat ottivat ilahtuneina vastaan mahdollisuuden tehdä instrumentaalimusiikkia.
Kaksikko työskenteli Vesalan kotona Los Angelesissa ja teki musiikkia kaksi viikkoa hyvin tiiviillä aikataululla. Ohjaaja Vilhunen osallistui joulunpyhinä käynnistyneeseen sävellysprojektiin lähettämällä muusikoille referenssejä, joihin Sjöroos ja Vesala tavallaan vastasivat. Vesala kuvaileekin elokuvan musiikkia hyvän keskustelun tulokseksi.
Kuinka monta tähteä Vesala itselleen ja Sjöroosille antaisi?
”No viisi! Leffamusa on mielestäni sellainen, että sitä ei välttämättä kuulu huomata, vaan sen pitää tukea sitä, mitä ollaan tekemässä. On hyvin harvoja kohtia, jossa se voi tulla huomatuksi.”
”En usko, että tekemämme musiikki on erityisen huomiota herättävää.”