Ei jätetä ketään yksin

Teksti: Ninnu Karttunen
Kuvat: Marika Saikkonen

Kevätjuhla on Riitta Pirttisalon (ohjaaja-käsikirjoittaja) muiston pohjalta syntynyt sukellus Tuusulassa vuonna 1976 tapahtuneeseen nuoren tytön surmatyöhön. Esitys on yritys ymmärtää tapahtunutta.

Esitys rakentuu kahdelle tasolle. On nykytodellisuus, jossa elävät Touko (Lassi Pirinen) ja kämppäkaveri Kati (Anni Mikkonen). Rinnalla kulkee huomattavasti kiinnostavampi Toukon unenomainen mielikuvitusmaailma, jossa hän treffailee Heljää (Suvi Laaninen), surmatyöhön ajautunutta tyttöä.

Esitys on ehjä ja hiottu kokonaisuus, joka liittyy osaksi vääräpyöräläistä kaanonia. Näyttelijät, tanssijat ja muusikot työskentelevät notkeasti yhteen. Esitys soi joka tasolla samassa sävellajissa, mikä on hieman puuduttavaa. Mieleen tulee ylipitkä musiikkivideo. Esityksessä kuultava musiikki on kuitenkin hyvin harjoiteltua ja ammattimaisesti esitettyä.

Visuaalisesti esitys on hurmaava. Jonna Kuittisen lavastus ja puvustus viestivät tahrattua viattomuutta. Kalle Pulkkisen liike-estetiikka on pakottoman leikkisää ja tuo esitykseen rutkasti syvyyttä. Jarno Lojaksen taidokas valosuunnitelu kruunaa kauneuden. Videokuvat ovat kuitenkin ylimääräisiä muuten toimivassa skenografiassa.

Kevätjuhla on lempeä ryhmätyö. Sen sanomaksi nousee ajatus, ettei ketään tulisi jättää yksin. Esitys sopisi mainiosti koululaisryhmille. Olisipa joku kuunnellut ja ymmärtänyt erästäkin tyttöä vuonna 1976. Mielestäni tytön tekoa ei ole mahdoton ymmärtää.

Kevätjuhlaa esitettiin toukokuussa Joensuun Pakkahuoneella.