Cover-klassikoita ja singlemenestyksiä

Teksti: Pertti Pulkkanen
Dr. Feelgood

Lokakuussa 1977 ilmestynyt Be Seeing You on brittiläisen pubrockin keskeisimpiin edustajiin lukeutuvan Dr. Feelgoodin neljäs studioalbumi. Vaikka yhtyeen originaalikitaristi Wilko Johnson oli jättänyt yhtyeen edellisen pitkäsoiton Sneakin Suspicionin jälkeen, ensimmäinen Gypie Mayon kitaroima Feelgood -pitkäsoitto saattoi olla kappalemateriaaliltaan edeltäjäänsä vahvempi. Brittilistalla sijalle 55. yltäneen Be Seeing Youn singlemenestyksiä olivat Feelgoodin omaa tuotantoa edustava She’s a Wind Up sekä covertuotantoon lukeutunut Baby Jane.

Dr. Feelgood: Be Seeing You. United Artists Records.

Uuden kitaristin Mayon ja solisti Lee Brilleauxin yhteistyötä pitkäsoitolla edustavat kaksi rivakkaa palaa, I Thought I Had It Made sekä I Don’t Want to Know. That’s It I’ll Quit on pubrockin keskeisiin tekijöihin lukeutuvan Nick Lowen käsialaa. Tunnetuimpia covereita Be Seeing Youlla edustavat Muddy Watersin The Blues Had a Baby (And They Named It Rock N’ Roll) sekä Wilson Pickettin 99 and a Half (Won’t Do), jonka myös Creedence Clearwater Revival versioi onnistuneesti esikoispitkäsoitolleen vuonna 1968. Myös Larry Wallisin As Long as the Price is Right lukeutuu Be Seeing Youn klassikkolainoihin. Mayon käsialaa oleva ja pitkäsoiton b-puolen käynnistävä instrumentaalikappale Hi-Rise lukeutuu svengaavudessaan albumin riemukkaimpiin esityksiin.

Aaron Corthonin käsialaa olevassa My Buddy Buddy Friendsissä Brilleaux pääsee revittelemään huuliharppuaan oikein toden teolla. Johnny ”Guitar” Watsonin Lookin’ Back on samainen bluesrevitys, joka on kuulunut esimerkiksi brittibluesin isähahmon John Mayallin ohjelmistoon. Isaac Hayesin ja David Porterin käsialaa oleva 60 Minutes of Your Love päättää Gypie Mayon Feelgood-debyytin varsin viriilisti. Vaikkei erityisen suuri kaupallinen menestys ollutkaan, Be Seeing You edustaa varsin todennäköisesti Dr. Feelgoodin 70-luvun laadukkainta tuotantoa klassikkoalbumien Down by the Jetty ja Malpractise sekä legendaarisen livealbumin Stupidity ohella.

1977-sarjassa Pertti Pulkkanen ihastelee 40 vuoden ikään ehtineen rocklevytarjonnan laatua ja määrää.