Kuva: Jussi Virkkumaa 
Käsikirjoitus: Pekko Pesonen Ohjaus: Ville Jankeri Rooleissa: Minka Kuustonen, Olavi Uusivirta, Pamela Tola, Taneli Mäkelä, Pirkko Hämäläinen, Satu Silvo, Martin Bahne, Emmi Parviainen.
Haluaisin niin kovasti pitää tästä elokuvasta. Elokuvassa on kaikki chick flickin ainekset: se on kaunis, kevyt ja aihepiiriltään täyttä tuubaa. Silti jokin mättää. Jännitteet ovat olemattomia, kohtaukset tuntuvat loppuvan jotenkin kesken ja vilkuilen ensimmäisen puolen tunnin jälkeen kelloa.
Elokuvan keskeinen ongelmakohta on siinä, että Marjan puolelle on vaikea asettua. Perusteluista huolimatta ei tunnu uskottavalta, että sympaattinen roolihahmo tuntisi niin voimakasta vetoa äärimmäisen pinnalliseen ja raadolliseen somemaailmaan. Käsikirjoittaja Pekko Pesonen on tehnyt blogimaailman parissa laajan taustatyön ja sen visualisointi on onnistunutta, mutta tarina ei imaise mukaansa.
En oikein tiedä, katsoisinko elokuvaa draamana vai komediana. Toisaalta siitä tulee mieleen lukuisat nettikiusaamistarinat, joista ainakaan median uutisoimat eivät ole kovin hyvin päättyneet. Elokuvan loppuratkaisuja ei paljon tarvitse jännittää, alusta asti on aika selvää että prinsessa tulee saamaan prinssin ja puoli valtakuntaa. Kiinnostavampaa on, miten Marjan uran käy ja mitkä seikat vaikuttavat hänen valintoihinsa.
Näyttelijäsuorituksista Minka Kuustonen ilahduttaa raikkaudellaan. Sivurooleissa mieleen jäävät erityisesti Raisiossa kauneinta kesää viettävät Marjan vanhemmat (Pirkko Hämäläinen ja Taneli Mäkelä) sekä Marjan yh-äitielämää viettävä paras ystävä Pikkis (Emmi Parviainen), joka yllättää elokuvan parhailla one linereillä ja jonka soisi nähtävän useammassakin kohtauksessa. Elokuva kaipaisi juuri viemistä räiskyvämpään suuntaan jenkkiserkkujensa 27 dresses – hääkuumetta ja hieman vanhempien Blondin kosto -elokuvien tapaan.
Ehkä suomalainen romanttinen komedia ei ole täysin päästänyt irti pakosta, jonka mukaan ollakseen uskottava elokuva Suomessa aiheen käsittelyssä pitää olla pakollinen prosenttimäärä synkistelyä ja vakuuttelua siitä, että tämä on tärkeää. Ei tarvitse. Sitä varten hömppä on.
Hermostuttava ulkoelokuvallinen seikka on myös se, että elokuvan yhtenä keskeisenä rahoittajana on perintätoimisto Lindorff ja yhdessä cameo-roolissa esiintyy, kukas muukaan kuin liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner. Ei koskettanut.