Callisto: Secret Youth

Usvaista tunnelmointia ja kyseenalaista kehitystä

Turkulaisen Calliston edellisen studioalbumin, Providencen, julkaisusta on vierähtänyt jo lähes kuusi vuotta. Uutukainen neljäs albumi Secret Youth onkin ottanut harppauksen edellisestä tuotoksesta jälleen kevyempään ja tunnelmoivampaan suuntaan.

Pale Preteder -kappale avaa levyn hivenen rivakammalla tempolla kuin mitä Callistolta odottaisi, ja se on myös levyn mieleenpainuvimpia kappaleita niin ikään reippaamman Ghostwrittenin ohella. Levyn äänimaailma on kokonaisuudessaan osunut kohdilleen: edelleen kuullaan tuttuja doomahtavia riffejä, mutta raskaammatkaan kitaraosuudet eivät jyrää alleen hienostunutta tunnelmaa.

Vaikka Calliston aiemmassa tuotannossa on kuultu murinalaulua, Secret Youthilla on käytetty lähes pelkästään puhtaita vokaaleja. Tämä vaikuttaa hyvältä ratkaisulta ja yksinkertaisesti sopii Calliston post rock -vaikutteiseen tyyliin paremmin. Tästä hyvä esimerkki on levyn toinen raita Backbone, jonka lyhyet murinaosuudet tuntuvat suorastaan irrallisilta muutoin pohdiskelevan rauhallisessa kappaleessa. Laulaja Jani Ala-Hukkalan kuulas ääni onkin olennainen rakennuspalikka levyn piirtämässä utuisessa maisemassa, minkä voi kuulla erityisesti kylmiä väreitä nostattavassa Lost Prayerissä.

Secret Youthilla tapahtunut kehitys on toisaalta vienyt Callistoa yhä enemmän alueelle, jolla se vaikuttaisi olevan kotonaan. Toisaalta jotain on matkan varrella jäänyt kyydistä. Levy soljuu alusta loppuun ammattitaidolla ja varmuudella, mikä onkin tavallaan sen ongelma. Mitään kovin yllättävää tai erikoista levyllä ei kuulla, vaan sitä leimaa pidättyväisyys, ikään kuin bändillä olisi enemmänkin annettavaa kuin mitä levylle on tallennettu. Aiemmilla levyillä voi kuulla jonkin sortin tekemisen intoa ja kokeellisuutta, mutta tästä sitä on vaikeaa löytää.

Vaikka Secret Youth tarjoaa vain vähän mieleenpainuvia koukkuja, on se kuitenkin ihan kelpo tunnelmointilevy pimeisiin talvi-iltoihin.

Callisto keikalla Joensuussa Kerubissa 31. tammikuuta ja Kuopiossa Henry’s Pubissa 5. helmikuuta