Kitarasankarin musiikillinen muotokuva
Kaikkien aikojen kuuluisin rockyhtye Led Zeppelin on myytti musiikillisen aivoriihensä, kitaristi Jimmy Pagen tavoin. Reunaehdot saneltuaan Page on kuitenkin avautunut Guitar World – lehden päätoimittajalle Brad Tolinskille vuodesta 1993 alkaen lopputuloksen ollessa kiehtovaa luettavaa. Yksinoikeudella-teos etenee kronologisesti ja vahvistaa näkemystä Pagesta erittäin merkittävänä studiomuusikkona jo 60-luvun alkupuolelta lähtien. Brittiläisen rhythm and bluesin mestaruussarjaan lukeutuvaan The Yardbirdsiin Page liittyi ensin basistiksi Paul Samwell-Smithin tilalle. Yardbirdsissä vaikuttivat yhtyeen olemassaolon aikana brittiläisistä kitarasankareista vaikutusvaltaisimmat, eli Eric Clapton, Jeff Beck sekä Page. Pagen aikainen Yardbirds levytti yhden pitkäsoiton, mutta kyseinen vuonna 1967 ilmestynyt Little Games ei kokonaisuutena edusta yhtyettä parhaimmillaan.
Suurimman osan teoksesta haukkaa luonnollisesti Zeppelinin musiikillinen ura ja teos on täynnä kiehtovia anekdootteja paitsi yhtyeen klassikkokappaleista, myös esimerkiksi Led Zeppelin II:n ja neljännen albumin, eli Four Symbolsin levytyksestä. Vaikka yhtyeen myöhäisempi tuotanto runtattiin ilmestymisaikanaan melko pahasti, Houses of the Holyn, Presencen ja monipuolisen tupla-albumin Physical Graffitin kaltaiset pitkäsoitot saavat viimeistään nyt ansaitsemansa arvostuksen. Asianmukaisesti kirjassa huomioidaan myös Pagen Zeppelinin jälkeiset musiikilliset näytöt, joihin lukeutuvat esimerkiksi Free ja Bad Company-solisti Paul Rodgersin kanssa toteutettu, kaksi pitkäsoittoa 80-luvun puolivälissä julkaissut The Firm-yhtye, vuoden 1988 ainutkertainen sooloalbumi Outrider sekä musiikillinen yhteistyö Deep Purple ja Whitesnake-solisti David Coverdalen kanssa Coverdale-Page-projektissa 90-luvun alkupuolella. Robert Plantin kanssa Page yhdisti voimansa huomattavaksi menestykseksi osoittautuneen, akustisvoittoisen No Quarter Jimmy Page and Robert Plant Unledded-levyn myötä ja miehen tuoreempiin keskeisiin työsarkoihin lukeutuu muun muassa musiikillinen yhteistyö erinomaisen retrorockhtye Black Crowesin kanssa.
Page työsti lisäksi kaksi varsin merkittävää Zeppelin-julkaisua; yhtyeen nimeä kantavan DVD:n sekä kolmen cd:n paketin How The West Wost Won, joka sisälsi kaksi erinomaista Los Angelesissa soitettua konserttia vuodelta 1972. Kokonaiskestoltaan lähes viiden ja puolen tunnin mittainen DVD keskittyy neljään erikoislaatuiseen esiintymiseen:Lontoon Royal Albert Hallissa tammikuussa 1970 soitettuun keikkaan, The Song Remains the Same – elokuvasta pois jääneisiin esityksiin New Yorkin Madison Square Gardenissa kesäkuussa 1973, viiden keikan sarjaan Lontoon Earl’s Courtissa toukokuussa 1975 sekä jättiyleisölle soitettuihin keikkoihin Englannin Knebworth-festivaalilla elokuussa 1979. Led Zeppelinin reunion-keikka toteutui sekin lopulta 26. marraskuuta 2007 Lontoossa. Pagen, Plantin ja John Paul Jonesin lisäksi lavalle kapusi John Bonhamin poika Jason. Pagen haastatteluista koostuvan, jouhevasti etenevän leipätekstin ohella erinomaisesti toimivat myös lyhyet väliluvut, joissa ääneen pääsevät esimerkiksi Yardbirdsin rytmikitaristi Chris Dreja, Paul Rodgers sekä Zeppelinin vähimmälle huomiolle jäänyt jäsen, basisti/kosketinsoittaja John Paul Jones.
Kitaransoittoon erikoistunut musiikkitieteilijä Jimmy Brown nimeää kymmenen Jimmy Pagen kitaroinnin ainutlaatuisuuden osoittavaa Zeppelin-kappaletta. Kokonaisuutena teoksen voi todeta olevan ehdotonta luettavaa myös muille, kuin pelkästään Zeppelin-diggareille.