David Bowie 
RCA Recordsin julkaisemana lokakuun puolivälissä 1977 julkaistu Heroes on David Bowien 12. studioalbumi ja samalla toinen osa niin kutsuttuun Berliini- trilogiaan lukeutuvista pitkäsoitosta. Kolmikosta, jonka muut osat koostuvat albumeista Low ja Lodger, Heroes on ainoana äänitetty kokonaisuudessaan Berliinissä. Brian Enon ja Tony Viscontin kanssa nauhoitetulla pitkäsoitolla osaltaan merkittäväksi muodostuu myös progeyhtye King Crimsonista ensisijaisesti tutuksi tulleen kitaristin Robert Fripin osuus.
Heroes saavutti myönteiset arvostelut heti ilmestyttyään ja New Musical Express valitsi sen vuoden albumiksi. Pitkäsoiton nimikappale lukeutuu Bowien koko tuotannon tunnetuimpiin. Vaikka Heroes sisältää edeltäjänsä Lown tavoin elementtejä elektronisesta musiikista ja ambient-tyylistä, pidettiin albumia silti yleisesti varsin myönteisenä musiikillisena puheenvuorona. Pitkäsoitolla on mukana tummasävyisiä instrumentaalikappaleita, joita edustavat erityisesti Sense of Doubt ja Neuköln. Kappaleen Joe The Lion tekstit kirjoitettiin ja äänitettiin Viscontin mukaan vajaassa tunnissa. Kyseinen seikka kuvaa osaltaan Heroesin levytyksen improvisationaalista luonnetta. Albumin kultahipuista nostettakoon vielä esiin erinomainen avausraita Beauty and the Beast, Kraftwerk-yhtyeen Florian Scneidenrin inspiroima V-S Scneider sekä tyylikkään taiteellinen pitkäsoiton päätöskappale Secret Life of Arabia.
Bowien kotimaassa Britanniassa Heroes saavutti parhaimmillaan kolmannen sijan ja pysyi listoilla 26 viikon ajan. Yhdysvalloissa pitkäsoiton oli tyytyminen 35. sijaan. Useat Heroesin kappaleista kuuluivat keikkaohjelmistoon Bowien Low Heroes -maailmankiertueella vuonna 1978. Niiden livetulkinnat pääsivät myös mukaan samaisena vuonna ilmestyneelle tuplakonserttitaltioinnille Stage. John Lennon ehti antaa Heroesin vaikutuksesta suhteellisen tuoreen kommentin. Vuonna 1980 Lennon mainitsi, että työstäessään pitkäsoittoaan Double Fantasy hänen kunnianhimonaan oli tehdä jotain yhtä hyvää, kuin mitä Bowien Heroes-albumi edusti.
1977-sarjassa Pertti Pulkkanen ihastelee 40 vuoden ikään ehtineen rocklevytarjonnan laatua ja määrää.