Lucia Berlin: Siivoojan käsikirja ja muita kertomuksia. Aula Co: 2017. Lucia Berlinin (1936–2004) Siivoojan käsikirja ja muita kertomuksia on novellikokoelma. Siivoojan käsikirja ja muita kertomuksia on Kristiina Drewsin suomentama. Teos on vasta puolikas suomennos alkuperäisestä teoksesta A Manual for Cleaning Women (2015), joten jatkoa teokseen on mahdollisesti, ja toivottavasti, odotettavissa. Berlin kirjoitti elämänsä aikana 77 novellia, joista parhaat on valikoitu tähän teokseen yksien kansien väliin.
Teoksen novellit ovat viihdyttäviä kuvauksia yksittäisten ihmisten eletyistä hetkistä. Päähenkilöinä toimivat niin nuoremmat kuin vanhemmat amerikkalaiset ihmiset. Tavallisen arjen kuvausta sävyttää kuitenkin se, että jokaisella novellin päähenkilöllä on elämässään vaikeuksia: alkoholiongelma, katkaisuhoito, taloudelliset vaikeudet tai ei-toivottu raskaus.
Vaikka henkilöiden elämää pääsee novelleissa vain vilkaisemaan, eläytyy lukija jokaiseen henkilöön ja hänen elämäntilanteeseensa välittömästi, sillä kuvailu on Berlinin kokoelmassa taidokasta. Berlinin kirjoitustyylistä tulee jo teoksen lukemisen alkumetreillä mieleen suomalainen novellisti Rosa Liksom, erityisesti teos Yhden yön pysäkki (1985). Sekä Liksom että Berlin osaavat käsittämättömällä tavalla vangita lukijansa lyhyisiin kertomuksiinsa ihmisten elämästä.
Teoksesta tekee ainutlaatuisen kerronnan monikerroksisuus. Vaikka novellit ovat erillisiä kertomuksia toisiinsa liittymättömistä henkilöistä, voi novelleista kuitenkin löytää myös samoja hahmoja sivurooleista eri elämänvaiheissa. Berlin saa novellinsa samaan aikaan olemaan irrallisia toisistaan, mutta silti kietoutumaan niin tiukasti yhteen.
Lucia Berlin kärsi itse elämänsä aikana alkoholiongelmista sekä yksinhuoltajuuden hankaluuksista ja nämä aiheet toistuvat novellikokoelmassa. Teoksessa toistuu useaan otteeseen jopa selviä viitteitä Berliniin itseensä, esimerkiksi useammalla novellikokoelman yksinhuoltajaäidillä on neljä poikaa, aivan kuten Berlinillä itselläänkin.
Berlin on siis selvästi kirjoittanut oman elämänsä kokemuksia novelleihin ja saanut näin niihin tosielämän kosketuspintaa. Tämä elämänmakuisuus on saanut lukijat hullaantumaan teoksesta eikä todellakaan syyttä. ”Minä en keksi ketään, joka ei haluaisi lukea Lucian novelleja”, sanoo Stephen Emerson kirjan johdannossa ja osuu naulan kantaan.
Itä-Suomen yliopiston kulttuuritieteissä opeteltiin keväällä 2018 mediakirjoittamista. Osana kurssia opiskelijat kirjoittivat muiden tekstien lomassa kritiikkejä ja kolumneja. Uljas julkaisee uusien kriitikoiden tuotoksia valikoidusti.