Avatar

Kymmenen vuoden hiljaiselon jälkeen elokuvaohjaaja James Cameron palaa vihdoin suuresti hypetystä osakseen saaneen Avatar-elokuvan saattelemana. Mies ei ole turhia lupaillut, sillä avaruuseepos lunastaa ainakin visuaalisesti sille asetetut tavoitteet ja myös lupaukset parhaimmasta 3D-stä tähän asti. Hämmästyttävien erikoisefektien lisäksi elokuvan pääosassa on Pandoran rehevä viidakkoplaneetta ja sillä asustavat sini-ihoisia kissoja muistuttavat Na-Vit.

Cameronin käytössä oli Titanicin menestyksen jälkeen luonnollisesti todella kova budjetti, joka kyllä näkyy Pandoraan upotetuissa yksityiskohdissa. Planeetta on täynnä toinen toistaan oudompia kasveja ja eläimiä. Vaikka suurin osa ruudun näkymistä on sataprosenttisesti tietokoneella luotua, mitään epäuskottavan näköistä ei tule vastaan. Häikäisevien maisemien, 3D:n ja kovatasoisen tietokoneanimoinnin kautta Pandora todella herää henkiin. Tapahtumaympäristön lisäksi elokuvan mielenkiintoisinta antia on Na’Vien kulttuuri, joka muistuttaa paljon Pohjois-Amerikan intiaanien perinteitä ja uskomuksia. Myös Na’Vit kunnioittavat luontoa ja elämän kiertokulkua.

Ikävä kyllä suurin osa rahasta näyttää kuluneen Pandoran animoinnin lisäksi häikäiseviin lentokohtauksiin, uskottaviin alieneihin ja äijiin taistelumechoihin, juonen ja tarinan jäädessä sivummalle. Juoni, joka on mukailtu elokuvasta Tanssii Susien Kanssa ja Pocahontasin tarinasta, kyllä palvelee Pandoran ja Na’Vien esittelyä mainiosti, mutta on keskinkertaista tasoa verrattuna visuaaliseen antiin ja lisäksi todella ennalta-arvattava. Avatar käy läpi kaikki kolonialismin kammottavuudet tehden suuryrityksistä ja armeijasta pahikset ja valjastaen tieteen ja luonnon hyvän voimaksi. Vaikka dialogikaan ei ole erityisen loistavaa ja juoni tallailee usein kuljettuja polkuja, on elokuvan kerronnassa silti voimaa. Avatar tullaan silti varmasti tulevaisuudessa muistamaan lähinnä teknologisista saavutuksistaan.

Vaikka juoni ei hämmästyttävien efektien perässä pysykään on Avatar silti todella viihdyttävää seurattavaa. Katsoja todella elää Pandoralla noin kolmetuntisen elokuvan ajan. James Cameron siis lunastaa lupauksensa, mutta tajunta jäi vielä ehjäksi, vaikka 3D:n ja realistisuutta tavoittelevan tietokoneanimaation suhteen rima nousee Na’Vien kotipuun korkeudelle. Palaan mielelläni vielä uudestaankin Pandoralle.