Kaikki kirjoittajan Sini-Maria Melanen artikkelit

Pohjimmiltaan hyväsydämisiä ihmisiä

Teksti: Sini-Maria Melanen
Joensuulaistunut Janne Hyytiäinen kuvassa keskellä vähäpuheisen kokin roolissa.

Toivon tuolla puolen on Aki Kaurismäen uutuuselokuva, jossa Suomeen pakolaisena tullut syyrialainen kohtaa hyviä ja pahoja suomalaisia. Khaled (Sherwan Haji) saapuu vastaanottokeskukseen ja hakee pakolaisstatusta. Sisko on kateissa, skinit väijyvät pimeillä kujilla ja uutiskuvat Syyrian sodasta vilisevät TV:ssä. Onneksi vastaanottokeskuksesta löytyy maanmiehiä, joiden kanssa jakaa tuskaisa odotus. Ja onhan Suomi lopulta ”hyvien ihmisten” maa. Kunnon elokuvassa täytyy kuitenkin aina olla konflikti, jonka seurauksena päähenkilö joutuu uudelleen arvioimaan suhteensa muihin ihmisiin ja ympäristöönsä. Khaled päätyy nukkumaan laitakaupungin juottolan roskakatokseen, josta hänet löytää ravintoloitsija Wikström (Sakari Kuosmanen). Wikströmin tarinaa Khaledin tarinan rinnalla. Pohjimmiltaan hyväsydäminen Wikström päättää ottaa syyrialaisen ravintolaansa töihin.

Elokuva on taattua Kaurismäkeläistä estetiikkaa. Ohjaaja käsitteli  pakolaisuutta jo Ranskaan sijoittuvassa Le Havressa, mutta Toivon tuolla puolen tuo heidän hätänsä kotiovelle. Ja hyvä niin, vaikka tarina ei sinänsä tarjoa muassaan mitään uutta kaurismäkiläisittäin. On kuitenkin tärkeää kuulla tarinoita ihmisistä, jotka ottavat luokseen resuisen kulkurin ja pelastavat tämän skinien kynsistä. Ja on tärkeää tehdä elokuvia pyyteettömistä ihmisistä, jotka eivät aina etsi vain omaa etuaan.

Wikströmin omistamassa ravintola Kultaisessa tuopissa työskentelee myös kokki (Janne Hyytiäinen), joka ei sano montaakaan sanaa koko elokuvan aikana, mutta onnistuu silti herättämään myötätuntoa koomisella olemuksellaan. Hyytiäinen on näytellyt myös Kaurismäen jo klassikoiksi muodostuneissa elokuvissa Mies vailla menneisyyttä ja Laitakaupungin valot. Melankolia ja lasisilmät ovat tallella.

Hyytiäinen on asunut Joensuussa viitisen vuotta ja toimii näyttelijäntyön lehtorina Pohjois-Karjalan ammattiopistossa Niittylahdessa. Matkustettuaan kolmen vuoden ajan Helsinkiin ryhmäteatterin harjoituksiin, mies päätti luopua teatterinteosta ja keskittyä opettamiseen. Omien sanojensa mukaan hän ei kaipaa niinkään itse näyttämölle, vaan ikävä on niitä ihmisiä, joiden kanssa sai tehdä työtä.

”Nyt on hyvä vetää henkeä. Halusin myös pois siitä kilpailuhenkisyydestä, jota tämä ala pitää sisällään”, Hyytiäinen pohtii.

Hyytiäinen on edelleen näytellyt elokuvissa ja tv-sarjoissa, vaikka teatteri onkin jäänyt sivuun. Tavallisen arjen pyörittäminen ja teatteri Rajarikon ohjaaminen vievät kuitenkin paljon aikaa. Opettajan työ on itsessään antanut paljon.

”Siinä oppii myötätuntoa ja toisen puolesta toivomista. Sitä haluaisi, että nuoret pääsisivät siihen mihin niin vimmatusti haluaisivat.”

Joensuuta Hyytiäinen kehuu kulttuurimyönteiseksi kaupungiksi.

”Sitä meininkiä ei kannatta menettää. ”

Tulevaisuuden projekteistaan mies ei puhu, mutta jotain on selvästi tulilla. Sen hän kuitenkin paljastaa, että on valmistumassa ensi keväällä teatteripedagogiikan ammattilaiseksi teatterikorkeakoulusta.