Ohjaustyö onnistuu Pahassa äitipuolessa hyvin. Teksti on kohtalaisen vahva ja Paavilainen saa kaivettua roolit näyttelijöistä hyvin esiin. Mirva Kuivalainen on erinomainen mielessään siintävää kuvajaista perheestä tavoittelevana traagisena, elämän satuttamana, mutta silti sinnikkäänä hahmona. Anna Ojanne tekee vaikuttavan roolin Agnetana, vahvan naisen karikatyyrina. Ojanne saa puhallettua eloa niinkin onttoon hahmoon, joten saavutus ei ole vähäinen. Maria Sarkkisen ja vierailevan näyttelijän Anneli Mahlamäen näyttelemät nuoret naiset jäävät lopulta harmillisen ohuiksi hahmoiksi. Petteri Rantatalon esittämä uusperheen isä Otso jää myös karikatyyriksi.

Sen lisäksi, että näytelmän alku on kuin tuorekelmuun säilöttyä elämästä riisuttua normatiivisuutta, on näytelmän lavastus tuskallisen pelkistettyä skandinaavisuutta. Lavastusratkaisu kääntyy kuitenkin vahvuudeksi siinä vaiheessa, kun Paavilainen repäisee sen kelmun pois ja kaaos alkaa.
Kansallisteatterissa viime vuonna ensi-iltansa saanut Marina Meinanderin ja Kirsi Porkan näytelmä saa arvoisensa tulkinnan myös Joensuun kaupunginteatterissa. Se ei kenties tuo pöydälle mitään uutta, mutta on hyvin toteutettu ja paikoitellen aidosti koskettava.

Juodun viinan määrällä, eli alkoholin kokonaiskulutuksella ei ole tilastollista yhteyttä rattijuopumusten määrään. Sen sijaan talouden kasvu vähentää rattijuopumuksia. Törkeiden rattijuopumusten määrään ei taloustilannekaan juuri vaikuta. Tiedot selviävät oikeustieteen tohtori Mika Sutelan ja filosofian tohtori Olli Lehtosen tuoreesta tutkimuksesta.

Tutkijoiden mukaan tehokkain keino vaikuttaa rattijuopumusrikollisuuteen on panostus pitkäaikaiseen ehkäisevään päihdetyöhön. Lisäksi kiinnijäämisriskin lisääminen keinoista kenties tehokkain.
”Virallinen valvonta, mutta myös sosiaalinen kontrolli ovat tärkeitä rattijuopumusrikosten ennaltaehkäisyssä”, Itä-Suomen yliopistossa tutkijana työskentelevä Sutela sanoo.

Tutkimuksen aineistona käytettiin Tilastokeskuksen oikeus-, kansantalous- ja työmarkkinatilastoja sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tilastoja alkoholinkulutuksesta vuosilta 1990–2015. Tutkimus ilmestyi Liikennesuunnittelun seuran Liikenne-lehdessä.

Oma Koti Kullan Kallis (OKKK) -hanke on saanut tuulta alleen, kun marraskuussa aloittanut konsultti Ilkka Kakko on päässyt töihin. Hänen mukaansa ylioppilaskunnalta tarvittaisiin rahoitusta jopa viisi miljoonaa euroa.

Kevään aikana rakennusprojektin painopisteeksi on muodostunut ”Portti” nimellä kulkeva rakennushanke.
”Suunnittelemme sitä Joensuun kampukselle Haltia rakennuksen läheisyyteen. Kaavoitus vahvistetaan todennäköisesti vuonna 2018. Suunnitelmissa on esimerkiksi liiketiloja kuten parturi, kauppa tai klubi, opetustiloja, opiskelija-asuntoja ja kokoustiloja. Mitään tosin ei ole vielä lopullisesti päätetty, sillä rahoitus, jota tarvitaan noin 25 milj. euroa, on vielä auki. Tästä summasta ainakin 20 prosenttia eli 5 miljoona euroa, pitäisi tulla ISYY:ltä oman pääoman ehdollisena rahoituksena ja loput esimerkiksi lainan avulla. Omaa rahoitusosuutta voitaisiin rahoittaa myymällä liiketiloja tai myymällä puolet opiskelija-asunnoista. Liiketiloille löytyy kyllä kysyntää paikallisilta yrityksiltä. Opiskelija-asunnoista taas voisi olla kiinnostunut esimerkiksi hollantilainen yritys Student Hostel”, konsultti Ilkka Kakko sanoo.

Oleellinen tekijä hankkeen etenemisen kannalta on SYK, sillä sen tontille rakennus tulisi.
”SYK ei neuvottele mistään, ennen kuin laskelmat ja selvitykset ovat paperilla. Tavoitteenani on saada ne tehtyä toukokuun loppuun mennessä, kun nykyinen sopimukseni loppuu”, Kakko suunnittelee.
Rakennusprojektin vetämistä varten ISYY:n hallitus on ottanut vanhan osakeyhtiön käyttöön. Varsinainen kehitysyhtiö siitä aiotaan tehdä seuraavassa edustajiston kokouksessa, kertoo ISYY:n hallituksen varapuheenjohtaja Matti Nivala:
”Osakeyhtiölle pitää perustaa uusi toimiala, jotta se voi aloittaa toimintansa. Lisäksi edustajiston pitää päättää siitä, miten ja ketkä yhtiön hallitukseen valitaan”.

Edustajiston tulisi Nivalan mukaan käydä myös keskustelu kehitysyhtiön roolista tulevaisuudessa.
”Tietty autonomia kehitysyhtiöllä on mielestäni tärkeää. Edustajisto voisi päättää isoista linjoista, mutta kaikki muu kuuluisi sitten kehitysyhtiön vastuulle. Syy tähän on edustajiston nopea vaihtuvuus ja sen mukanaan tuoma epävarma päätöksenteko. Tämän takia yritykset ja pankki eivät halua tehdä yhteistyötä ISYY:n kanssa, vaan sen alaisuudessa toimivan yrityksen kanssa.”

Opiskelijayrittäjyys uuteen nousuun

OKKK:n alle on syntynyt myös pienempi kampuskehittämishanke. Kampuksen kehittämishankkeen päävetäjä, konsultti Ilkka Kakko, kertoo yllättäen, että kampushankkeen toiminnallinen päätavoite on muuttunut opiskelijayrittäjyyden tukemiseksi:
”Tarkoituksenamme on perustaa tänä keväänä Joensuuhun Competence Platform -yhteisö. Pyrimme löytämään yrittäjyydestä, ideoinnista ja projekteista kiinnostuneen ”heimon”, jolle löytyisi oma tila tukikohdaksi. Lisäksi otamme käyttöön Part-Up -sovelluksen. Mukaan halutaan myös AMK-opiskelijoita ja Joensuu Entrepreneurship Society:n jäseniä. Tavoitteena on ainakin 300 hengen ekosysteemi. Kuopioon Part-Up saataisiin myös ensi syksyyn mennessä.”
Competence Platformilla on myös toinen tärkeä tehtävä, kertoo Matti Nivala:
”Se voisi tuottaa ideoita kampuksen kehittämiseen. Esimerkiksi Porttia voidaan ideoida tämän avulla.”
Itse Part-Up -sovellus on tämän vuoden ilmainen, mutta maksaa jatkossa.
”Hinta on 7500 euroa per vuosi”, Nivala tarkentaa.

Kommentti | Mutta mitenkäs ne itse asunnot?
Kampuskehittäminen tähtää opiskelijayrittäjyyden synnyttämiseen, mikä on hieno ja tavoiteltava asia. Ylioppilaskunnan aloittaman projektin tarkoitus oli kuitenkin alun perin opiskelija-asuntojen rakentaminen ja siitä nimikin – ”Oma Koti Kullan Kallis”.
Päävetäjä Ilkka Kakko toteaa nyt, että ”OKKK on jäänyt hieman taka-alalla ja ne opiskelija-asumisen uudet muodot tulisi siinä Portin yhteydessä. En näillä aikamääreillä ja raameilla ehdi tehtävässäni siihen oikein muuten vaikuttamaan”. Kuopiossa projektia viivästyttää kaavoituksesta tehty valitus.
Opiskelija-asunnot eivät ole ehkä maailman paras bisnes, mutta sitä ISYY lähti vuonna 2015 jäsenilleen tavoittelemaan. Siihen oli selkeä syykin: asunnoista on huutava pula ja tilanne vaikeutuu vuonna 2018, kun Savonlinnan kampus siirtyy Joensuuhun. Tämä olisi syytä pitää kirkkaana mielessä, kun visioidaan tulevaa.

Tuutoritoiminnan järjestäminen on yliopiston mukaan siirtynyt sulavasti ISYY:ltä yliopistolle nopeasta aikataulusta huolimatta. Opiskelijapalvelun päällikkö Tuija Pasanen koordinoi työryhmää, jolle siirtyvät aiemmin ylioppilaskunnan tuutorointisihteerille kuuluneet tehtävä. Tuutorointisihteeri kantoi vastuun tuutoroinnin onnistumisesta ja suunnitteli tuutorikoulutukset.
Vaikka yliopiston tiedotus avoimena olevasta tuutorihausta on ollut lähes olematonta, on hakemuksia saatu. Maisteriohjelmien tuutoreiksi tosin kaivataan lisää väkeä. Kv-puolelle on jo käynnistetty lisähaku ja se jatkuu 6. maaliskuuta saakka.
”Joihinkin oppiaineisiin sekä erityisesti kv-maisteriohjelmiin ja vaihto-opiskelijoiden tuutoriksi tarvitaan kuitenkin vielä hakemuksia.”, Pasanen toteaa lisäksi suomenkielisten ohjelmien tuutorihausta.

Viime marraskuun puolessa välissä tuli tieto, että yliopiston Itä-Suomen yliopiston hallintouudistuksen myötä tuutoritoiminnan järjestäminen ja organisointi siirtyisi ISYY:ltä yliopiston opintopalveluille eli OPI-yksikölle. Hallintouudistuksen lisäksi tähän muutokseen vaikuttivat ulkomaalaisille opiskelijoille ensi lukuvuoden alusta tulevat lukuvuosimaksut sekä peruskoulutuksen kehittäminen.
Toimintaa järjestämään koottiin pian monialainen Tulopalvelut-työryhmä, jota Pasanen johtaa.
”Ryhmämme on työskennellyt hyvin tiivisti asian parissa. Minulle tämä on hieman kuin paluu omille juurille, sillä työskentelin Kuopion yliopiston aikaan tuutoroinnin sekä orientaation parissa viitisentoista vuotta”, Pasanen kertoo.

Kiireellisen aikataulun takia toimintaa järjestettäessä päätettiin noudattaa vanhoja hyväksi havaittuja kaavoja ainakin tämä vuosi, sillä tuutorihaku tuli saada käyntiin jo tammikuussa.
”ISYY ja ylioppilaskunta ovat tehneet todella hyvää työtä tuutoroinnin suhteen ja luoneet sille hyvän pohjan”, Pasanen kiittelee.
”Onneksi saimme nopeasti avuksemme Ruokasen Jukan, joka on toiminut tuutorointisihteerinä. Jukka oli hyvin aktiivinen osatekijä siinä, että saimme asian rullaamaan nopeasti eteenpäin”, Pasanen sanoo. Ruokanen oli ylioppilaskunnan viimeiseksi jäänyt tuutorointisihteeri.

Tuutorointia halutaan kuitenkin myös viedä eteenpäin, ja uusia mahdollisuuksia on jo mietitty. Erittäin tärkeänä pidetään yhteistyötä yliopiston opiskelijoiden sekä oppiaineiden kanssa uudistaen tuutorointia ja orientaatiota osana ohjausjärjestelmän kehittämistä.
Jos yliopiston suunnitelmat saadaan vietyä läpi onnistuneesti, ei tilanne juuri muutu tuutorin tai tuutoroitavan opiskelijan näkökulmasta.
”Itse prosessi pysyy pääasiassa ainakin seuraavan vuoden samana. Suurin muutos on se, että tuutorisihteerin työpanos siirtyy OPI-yksikköön meidän tehtäväksemme”, Pasanen kertoo.

Ei lapsille eikä heikkohermoisille. Näihin sanoihin päättyy Viikingit-näytelmän lehdistötiedote.
Kieltämättä asetelma on erikoinen: Kari ja Jari päättävät perustaa Viikinkivaltion, jossa eletään rautakauden tyyliin. Asukkaiksi pääsevät vain harvat ja valitut. Krista, Karin exä, puolestaan haluaa voittaa bikini-fitness -kisat. Kristan nykyinen puoliso Aleksi Tsubbi on kuntosaliyrittäjä ja populistinen paikallispoliitikko, jota viikingit vihaavat.
Kari ja Jari asuvat yhdessä ongelmalähiössä, mutta eivät omien sanojensa mukaan ole homopari. Samassa lähiössä työskentelee ympäristötaiteilija Konsta, joka on kyhännyt lähiöön majoja lehmänlannasta parantaakseen lähiön asumisviihtyvyyttä. Todistaakseen väitteensä todeksi, hän aikoo muuttaa yhteen majaan pakolaiskeskuksessa asuvan Mohamedin kanssa.
Näytelmän kantaesitys on 16. maaliskuuta Kuopion kaupunginteatterissa. Käsikirjoittaja Miko Kivinen kertoo, että nykyaikaa mustan farssin keinoin kommentoivasta näytelmästä tuli jopa aiottua ajankohtaisempi.
”Kun aloitin näytelmän kirjoittamisen vuonna 2014, ajattelin, että ei tämmöisiä asioita voi oikeasti tapahtua. Ihan kuin olisi kirjoittanut jotain ennustusta.”

Viikingit on vastaperustetun Kuopion kansallisteatterin ensimmäinen näytelmä. Kivisen lisäksi teatterin muodostavat näyttelijä Mikko Paananen ja lavastaja-puvustaja Mirkka Nyrhinen.
Kivinen ja Paananen näyttelevät kahdestaan kaikki näytelmän kahdeksan roolihahmoa. Näytelmää on hiottu kaupunginteatterin pommisuojassa viime kesästä lähtien.
”Rakkaus ja sukupuoli saavat hyvin erilaisen merkityksen, kun kaksi miestä esittää kaikki roolit.”
Kiviselle näytelmän viikingit eivät ole ankeita katupartioijia, vaan nykymaailman puristuksessa eläviä ihmisiä, jotka eivät aivan tiedä minne vihansa kanavoisivat.
”Nämä viikingit eivät ole ääri-ihmisiä, vaan heillä on unelmansa. Ei ole kyse siitä, että joku olisi hirveän tyhmä tai paha, vaan kyse on olosuhteista, joissa ihminen elää. Jollain tapaa samaistun hahmoihin. Ainahan sitä vähän kirjoittaa ikään kuin itsensä kautta”, Kivinen kuvailee ja sanoo, että pohjimmiltaan Viikingit on hyvin feministinen näytelmä.
”Feminismissä on lopulta kyse aina riiston näyttämisestä, ei niinkään sukupuolieroista. Mutta tottahan se on, että valta keskittyy miehiin. Siitähän trumpismissakin on kysymys.”

Viikinkejä tarjottiin useampaan teatteriin, mutta monessa paikassa sanottiin sen olevan liian rankka.
”Jossain meitä kuvattiin sanalla punk. Se on kyllä aika osuvaa.”

Viikingit ensi-ilta ja kantaesitys Kuopion kaupunginteatterissa 16. maaliskuuta.