Vuonna 1977 julkaistu Life on the Line on brittiläisen, pubrockiksi luokitellun Eddie & The Hot Rods -yhtyeen toinen pitkäsoitto. Brittilistalla sijan 27. saavuttanutta albumia pidettiin yhtyeen tuotannossa siirtymänä kohti punkorientoituneempaa soundia. Life on the Linelta poimittiin kolme singlejulkaisua. Niistä tunnetuin on ensimmäisenä julkaistu ja brittilistalla yhdeksännelle sijalle yltänyt Do Anything You Wanna Do, jonka Pelle Miljoona suomensi onnistuneesti nimellä Lähdetään kiitämään. Toisena singlenä julkaistiin sijan 27. tavoittanut pitkäsoiton nimikappale Life on the Line ja kolmantena tyylitajuisesti revittelevä Quit This Town, joka joutui tyytymään 36. sijaan. Telephone Girl lukeutuu pitkäsoiton ärhäkimpiin rypistysraitoihin. What’s Really Going On tarjoaa astetta melodisempaa kokonaisilmaisua, vaikka varsin kipakkaa kitaratyöskentelyä sisältääkin.
Mainiosti svengaava ja kitaraherkkua tarjoava Ignore Them (Still Life) on tekstinsä osalta todellinen positiivinen taistelukappale ja manifesti. Punkmaisen energiansa ja angstinsa vastapainoksi Hot Rodsilla on tarjottavanaan myös koko liuta upeita melodioita. And Don’t Believe Your Eyes on melodisempi uutta aaltoa edustava kappale 12-kielisellä kitaralla ryyditettynä. We Sing…The Cross on aavistuksen kokeellisempi instrumentaalipala ja pitkäsoiton päättää sen suurteos, yli kahdeksanminuuttinen Beginning of the End. Pitkästä kestostaan huolimatta myös se edustaa iskevässä rokkauksessaan Hot Rodsille tunnusomaista musiikillista ilmaisua.
Life on the Line kuulostaa kerrassaan innostavalta rocklevyltä vielä 40 vuotta julkaisunsa jälkeen. Eddie & The Hot Rods -yhtyeen diggariksi on usean keskeisen suomipunkin edustajan lisäksi tunnustautunut lisäksi esimerkiksi Peer Güntin perustajajäsen, kitaristi/solisti Timo Nikki.
1977-sarjassa Pertti Pulkkanen ihastelee 40 vuoden ikään ehtineen rocklevytarjonnan laatua ja määrää.