Solisti Hannu ”Guts” Leidenin ja kitaristi Markku ”Crazy” Heiskasen luotsaama, vanhakantaista hardrockia esittävä Havana Black oli 1990-luvun alussa varsin lähellä Amerikan valloitusta.
Yhtye on toiminut aktiivisesti jälleen viime vuodet ainoina originaalijäseninään Leiden ja Heiskanen. Viime vuonna Havana Blackin rytmiryhmä uudistui, kun rumpali Lauri Iivanainen ja basisti Jouko Suomi korvasivat Vänni Väänäsen ja Mikko Kierikin.
Valikoidusti keikkaileva Havana Black saapui konsertoimaan Kuopioon runsaan parin vuoden tauon jälkeen. Tällä kertaa keikkapaikka oli vaihtunut Henry’s Pubista Ravintola Puijonsarveen.
Varsin energistä perusrockia heittäneen, Kuopion bändikisan voiton napanneen Block Buster- yhtyeen hoidettua lämmittelyesiintyjän tehtävänsä todella mallikkaasti Havana Blackin oma setti käynnistyi komeasti varsin aggressiivisella näkemyksellä brittirockin keskeisiin nimiin lukeutuvan Free-yhtyeen pikkuhitistä The Stealer. Jo seuraavana kuultiin Havana Blackin oman tuotannon ehdottomiin kulmakiviin lukeutuva, suorastaan majesteetillinen Lone Wolf, jossa Heiskasen wah wah-sooloilu pääsi todella oikeuksiinsa.
Love is a Lie on yhtyeen varhaistuotannon keskeisimpiä kappaleita, mutta tällä kertaa sen versio ei ollut aivan tiukin mahdollinen. Selkeästi paremmin toimi riffijärkäle Hoo Myself, eräs yhtyeen tunnetuimmista kappaleista, jota on tituleerattu myös keikkasettien selkärangaksi. Likipitäen yhtä keskeinen rockrypistys Trashtown sai myös ansaitsemansa kohtelun. Crazy Heiskasen oman jamittelunäytöksen jälkeen tarjoiltiin maratonmittoihin yltänyt tulkinta Fleetwood Macin klassisesta revityksestä Oh Well, jota väritettiin muun muassa Iivanaisen rumpusoololla. Varsinaisen setin päätti niin ikään varsin mittava näkemys Allman Brothers Bandin version innoittamasta Whipping Postista.
Encorena tarjoiltiin todellisena yllätyksenä Hurriganesin version innoittama I Will Stay. Vaikka setissä ei siis ollut tarjolla kovin runsaasti biisejä, kuultiin lähes kaikista kappaleista venytetyt, jammailulle tilaa jättäneet versiot ja setti kesti reilun tunnin. Rytmiryhmän tanakkuutta, raivoisaa kitaralatausta, josta vastasi ensisijaisesti Crazy Heiskanen, vaikka myös Petri Majurille jätettiin jonkin verran sooloilutilaa ja edelleen karismaattisen Guts Leidenin jykevää heavylaulantaa oli joka tapauksessa tarjolla riittämiin. Ainoa kritisoinnin paikka kohdistuu settilistaan.
Havana Blackin omista, edelleen viime vuosina keikkaohjelmistoon kuuluneista kappaleista jäivät soittamatta legendaariset Sheila, Thunder People sekä Season by Season ja covereista Lynyrd Skynyrdin Junkie. Arvoitukseksi jää, lyhensikö vähäinen yleisömäärä settiä muutamalla kappaleella.
Mitä levytyksiin tulee, Havana Blackin paluun myötä julkaistiin ensin kattava tuplakokoelma The Family Collection 1987-2007 ja myöhemmin tähänastiset pitkäsoitot ovat nähneet päivänvalon remasteroituina versioina bonusmateriaalilla höystettynä. Tuoreet singlebiisit ovat kuulostaneet siinä määrin lupaavilta, että ensi vuonna olisi mieluusti jo uuden albumin julkaisun aika.