Rakkaudella, mutta ilman riskejä
Antti Saharisen mukaan ajatus albumin tekemisestä syntyi vuonna 1999 hänen tullessaan toiseksi Pohjanmaalla järjestettävässä rock-lyriikka kilpailussa. Debyyttialbumin Yksi muiden joukossa voi siis sanoa syntyneen viidentoista vuoden kypsyttelyn tuloksena. Valitettavasti pitkä työ ei ole johtanut mihinkään ikimuistoiseen vaan levyn nimi toimii enteenä.
Levyn aloitusraita, Viimeinen havainto, alkaa rennonoloisella kantripoljennolla. Mukana ovat useimmat iskelmäkantrin klassiset elementit teräskielisistä soittimista keveisiin naistaustalaulajien säveliin. Countryn vaikutteita kuullaan myös muutamilla muilla kappaleilla, mutta muuten levyllä liikutaan varsin laajan, mutta kliseisen taustavalikoiman sävelin. Mukana on niin kevyttä rockjatsia kuin pakollinen reaggaeraitakin.
Kappaleissa ei sinänsä niiden usein hieman liian täyteen ahdettujen sovitusten lisäksi ole suurta vikaa. Ne ovat suhteellisen taitavasti tehtyjä ja soitettuja, mutta mitään ihmeellistä ne eivät tarjoa. Tämä onkin levyn keskeisin ongelma. Vaikka Saharisen sanoitukset eivät aina ole yhtä kliseisiä kuin kappaleet, ne eivät riitä tuomaan eloa kappaleisiin kokonaisuuksina.
Levy kaipaisi koukkuja, riskejä tai edes virtuoosimaisia sooloja hieman elävöittämään sen nyt liian tasaiseksi jäävä tunnelmointia.
Sanoitustenkin osalta Saharinen muutaman kerran Saharinen eksyy hieman pliisuuden puolelle. Aitoon tunteeseen pohjaava lempeys on toki hieno asia, mutta levyillä useimmiten vain sopivissa, erilaisten kappaleiden väliin osuvissa, annoksissa.
Tällaisenaan levy on voi sopia rauhoittaviin mökki-iltoihin tai ”aikuisille suunnattujen” radiokanavien seesteisille soittolistoille. Ei sinänsä olisikaan ihme, jos joku sen yksittäisistä kappaleista nousisi pienoiseksi hitiksi arkisessa nättiydessään, mutta loistoa tai mieleenpainuvuutta ei levyltä löydy.
Antti Saharinen: Yksi muiden joukossa. 2012.