Anthraxin johtohahmon rehellinen elämäkerta

Kuva: Alfred Nitsch

Minä ja Anthrax. Scott Ian &  John Wiederhorn 2015. Like. 400s
Minä ja Anthrax. Scott Ian & John Wiederhorn 2015. Like. 400s
Vaikkei lukeutuisikaan trashmetallin diggareihin, Anthraxin perustajajäsen Scott Ianin elämäkerta on huimaa luettavaa. Uudenvuodenaattona 1963 Queensissä, New Yorkissa juutalaisperheeseen syntynyt Ian koki vaikean lapsuuden, mutta menestyi silti myös opinnoissaan. Musiikin lisäksi hän oli erityisen kiinnostunut sarjakuvista.
Ianin vanhempien levyhyllystä löytyi esimerkiksi Simon & Garfunkelia ja Carole Kingiä, mutta rockin puitteissa ensimmäinen totaalinen kolahdus oli Black Sabbathin debyyttialbumi. 70-luvun puolivälissä Kissin Rock and Roll All Nite muutti Ianin elämän ja kahta vuotta myöhemmin hän todensi Kissin konsertin Madison Square Gardenissa. Love Gun -pitkäsoittoon ehdittäessä Bon Scottin vokalisoima Ac/Dc oli syrjäyttänyt Kissin Ianin suosikkiyhtyeenä ja 80-luvun alkuun mennessä hänen tärkeimmiksi vaikuttajikseen muodostuivat Iron Maiden, Motörhead ja Judas Priest. Edellisen vuosikymmenen puolivälin paikkeilla myös Ramones inspiroi Iania ryhtymään soittajaksi.

Anthraxin Ian perusti basisti Dan Lilkerin kanssa vuonna 1981. Megadethin, Metallican ja Slayerin tavoin Anthrax muodostui erääksi 80-luvun trashmetalskenen keskeisimmistä yhtyeistä. Anthrax solmi sopimuksen Megaforce Recordsin kanssa ja yhtyeen debyyttialbumi Fistful of Metal ilmestyi vuonna 1984. Nuclear Assaultia perustamaan lähteneen Lilkerin tilalle tuli aikaisemmin yhtyeen roudarina toiminut Frank Bello. Originaalin solistin Neil Turbin tilalle tuli kahta vuotta myöhemmin Frank Fallon, jonka taas korvasi vuonna 1985 Joey Belladonna. Uusi miehitys levytti kyseisenä vuotena kakkosalbumi Spreadin’ the Diseasen.
Bändin kolmas pitkäsoitto, vuonna 1987 ilmestynyt Among the Living saavutti erinomaiset arvostelut. Sen seuraavana vuonna ilmestynyt seuraaja State of Euphoria oli kaupallinen menestys, mutta ei musiikillisesti edeltäjänsä veroinen. Albumi jouduttiin äänittämään todella nopeasti, sillä Anthraxia odotti kiertue Iron Maidenin lämmittelijänä. Seuraava miehistönvaihdos oli vuorossa vuonna 1992, jolloin John Bush tuli Belladonnan tilalle vokalistiksi. Seuraavana vuonna ilmestynyt pitkäsoitto Sound of White Noise nousi Billboardin top teniin. Anthraxin 90-lukuiselle tuotannolle olivat tunnusomaisia vaikutteet muista musiikkigenreistä.

Yhtye on kokenut uransa aikana useita miehistönvaihdoksia. Ian ja vuonna 1983 yhtyeeseen liittynyt rumpali Charlie Benante ovat olleet mukana kaikilla yhtyeen pitkäsoitoilla; basisti Frank Bello kaikilla muilla debyyttiä lukuun ottamatta. Belladonna palasi yhtyeeseen ja on mukana tuoreimmalla pitkäsoitolla, syyskuussa 2011 ilmestyneellä albumilla Worship Music. Albumin ilmestymisen jälkeen genrensä neljä suurta, eli Anthraxin lisäksi Metallica, Megadeth ja Slayer, konsertoivat New Yorkin Yankee Stadiumilla. Ianin biografia vahvistaa osaltaan käsitystä metalliskenen pienuudesta. Hän seurasi läheltä vuosien ajan esimerkiksi Metallican uraa. Basisti Cliff Burtonin kuolema olikin Ianille lähes yhtä suuri järkytys, kuin Burtonin yhtyetovereille.
Ianin elämäkerta on äärimmäisen rehellistä luettavaa myös kiertue-elämän mielipuolisuuden osalta; Ianin omalla kohdalla homma tosin karkasi kunnolla lapasesta ainoastaan Panteran kanssa tehdyillä kiertueilla vuosina 1997–2000.

Pertti Pulkkanen