Tsekkiläisen indie-studio Amanita Designin kolmen vuoden projekti on viimein valmis. Heiltä totuttuun tapaan kyseessä on 2D-seikkailupeli, joka kuitenkin eroaa monella tapaa studion aiemmista peleistä. Yhtenä tärkeimmistä pelaaminen keskittyy aiempaa enemmän pelihahmon ympärille.
Päähenkilönä on pieni robotti Josef, joka pystyy pidentämään tai lyhentämään ruumistaan, kantamaan kaikennäköistä tavaraa sisässään, mikä on tärkeä ominaisuus seikkailupelissä, sekä yltää teleskooppimaisilla käsillään kurottamaan pitkiäkin matkoja.
Peli alkaa kaatopaikalta jonne Josef on päätynyt. Pikku robottimme tehdessä matkaa kaupungin uumeniin selviää että joukko ilkeitä robotteja on terrorisoinut hänen kotikaupunkiaan ja suunnittelee räjäyttävänsä kaupungin johtajan taivaan tuuliin. Pikku robottimme vastuulla on seikkailla tiensä kaupungin läpi ja pelastaa samalla tyttöystävänsä ilkimysten käsistä. Aika perinteinen videopelijuoni siis.
Tunnelma on kuitenkin paljon juonta tärkeämpi elementti. Käsin piirretyt ympäristöt ovat todella kauniita. Ränsistynyt futuristinen kaupunki kohtaa hienosti luonnon, sillä pelialueet näyttävät ränsistyneiltä ja ikääntyneiltä. Tämä näkyy myös kaupungin asukeissa: Eräs vanhempi robotti kaipaa öljyä kuluneisiin ja kirskuviin niveliinsä.
Pelistä otetut kuvat, vaikka vaikutuksen tekevät, eivät tee täyttä oikeutta Machinariumille. Alueet ovat niin täynnä elämää ja liikkuvia yksityiskohtia että pysäytyskuva näyttää melkein kuolleelta itse peliin verrattuna. Varsinkin kaupungin kasvitieteellisessä puutarhassa on pakko pysähtyä ja imeä kaikki pienetkin asiat peliruudulta sisäänsä. Pian alkaa odottaa innolla mitä seuraavan oven tai ritilän takana odottaa.
Musiikki ja muut ääniefektit ovat yhtä olennainen osa tunnelmaa kuin piirrosjälki. Tsekkimuusikko Floex on tehnyt mahtavaa työtä muissakin Amanita Designin peleissä ja Machinariumin soundtrack on yksi pelin vahvimpia osa-alueita. Kutakin pelialuetta ei voi kuvitella ilman sille ominaislaatuista musiikkia. Ambienssista ja maisemia luovasta tunnelmoinnista koostuvat, hyvin yksinkertaiset kappaleet antavat oman makunsa peliin. Erityisesti kaupungin kahvilassa soivaa jazz-kappaletta on pakko jäädä tunnelmoimaan. Samalla voi pelata viiden suoraa kuppilassa viihtyvän robotin kanssa.
Äänet ja musiikki ovat erityisen korostuneessa asemassa sillä Machinariumissa ei ole puhuttua dialogia. Sen sijaan tarinaa kuljetetaan eteenpäin puhekuplien kautta, joissa on tekstin sijaan lyhyt animaatiopätkä. Tällä tapaa pelihahmot esimerkiksi kertovat mitä tavaraa kaipailevat. Pahisrobottien ilkeys rakennetaan myös pitkälti animaatiokuplien avulla. Tekstin ja puheen pois jättäminen tekee pelistä raikastavan kokemuksen. Pian huomaa kiinnittävänsä huomattavasti enemmän huomiota pelihahmojen eleisiin, äännähdyksiin ja musiikkiin kuin jossain muussa pelissä saattaisi.
Tunnelman lisäksi itse pelaaminenkin on toteutettu tinkimättömästi. Seikkailupelissä täytyy tietysti olla puzzleja ja niitä ratkoessa peliaika suurimmaksi osaksi kuluukin. Ne koostuvat useimmiten oikean esineen löytämisestä, joka voi olla esimerkiksi koira, joka täytyy viedä takaisin omistajalleen jotta saa sateenvarjon ja pääsee vesisuihkun ali kastumatta. Vaikka pelissä tavaroita kerätäänkin niitä ei tavarasäilössä ole kerrallaan kovin montaa ja Josef heittää kaikki käyttämänsä tavarat pois käytettyään niitä: Näin puzzleista ei tule turhan monimutkaisia, ainakaan tavaramäärän takia. Vaikeitakin puzzleja kyllä löytyy.
Pelaamista maustamaan Machinariumista löytyy myös paljon minipelejä, jotka ovat useimmiten pieniä aivopähkinöitä, vaikka välillä pääsee pelaamaan Space Invaderssiäkin kaupungin retropeliarcadessa. Aivopähkinät vaativat loogista päättelykykyä. Viiden suora on yksi yksinkertaisimmista joita pelissä kohtaa. Vaikeimmat ratkaistakseen aivot joutuvat tosissaan töihin.
Jos aivosi eivät ole loogiselta päättelykyvyltään ne vahvimmat löytyy pelistä onneksi nokkela vihjejärjestelmä: Kullekin alueelle on yksi vihje jonka voi katsoa kerran. Jos tämä ei vielä vie eteenpäin kustakin alueesta löytyy sarjakuva, jossa käydään kohta kohdalta läpi mitä pitää tehdä edetäkseen. Ovelasti se on kuitenkin piilotettu yksinkertaisen minipelin taakse, joka täytyy läpäistä aina halutessasi katsoa vihjeitä, mikä vähentää houkutusta katsoa vain suoraan läpipeluuohjetta.
Pelistä hehkuu läpi tinkimätön silmä yksityiskohdille. Kaikki osa-alueet on hiottu loppuun asti. Tunnelma ja pelin kulku sopivat saumattomasti yhteen. Tuloksena on todella viihdyttävä ja ainutlaatuinen pelikokemus jota voin suositella jokaiselle seikkailijalle. Machinarium on seikkailupeliä parhaimmillaan höystettynä todella omaperäisellä tyylillä ja tiukalla toteutuksella.
Machinariumia voi kokeilla ilmaiseksi täältä http://machinarium.net/demo/.
Kuvia pelistä:
