Viihdyttävä avaruusoperetti
Alastair Reynolds on noussut lopetettuaan insinöörin työnsä Euroopan avaruusjärjestön ESA:lla yhdeksi aikamme myydyimmistä tieteiskirjailijoista. Taustalleen uskollisesti Reynolds kirjoittaa niin sanottua kovaa eli tieteen sääntöjä noudattelevaa tieteiskirjallisuutta, jossa liikutaan koko suuren universumin skaalalla.
Myös hänen tuoreimmassa romaanissaan Blue Remembered Earth teknologia perustuu nykypäivän tietoon ja teorioihin, vaikka tapahtumat sijoittuvat tällä kertaa vain Linnunratamme alueelle.
Vaikka 2160-luvulla ihmiskunnalla on siirtokuntia niin Kuussa kuin Marsissa, sen keskipisteenä toimii vielä kotoinen Maapallo. Vaikkei tähtienvälinen lento ole toteutunutkaan, on teknologinen kehitys poistanut useimmat nykymaailman uhkat, kuten sodat ja ilmaston lämpenemisen. Romaanin tapahtumat lähtevät liikkeelle, kun afrikkalaisperustaisen perheyrityksen matriarkka kuolee.
Legendaarinen hahmo jättää jälkeensä salaisuuksia, joiden selvittäminen vie hänen lapsenlapsensa matkalle läpi levittäytyneen ihmiskunnan aina sen ulkolaidoille asti. Orastavaksi teemaksi romaanissa nouseekin, pystyykö ihmiskunta tai yksilö edes irtautumaan alkukodistaan.
Blue Remembered Earth on tieteellisestä tiukkuudestaan huolimatta varsin helppoa luettavaa. Reynolds osaa sirotella teknologiaa ja tiedettä muruina, jotka eivät väsytä lukijaa. Harmillisesti monet mielenkiintoiset yksityiskohdat jäävät vain sivumaininnoiksi kerronnan keskittyessä hahmoihin, jotka kuitenkin jäävät varsin yksiulotteisiksi.
Pääosan esittäjien Sundayn ja Geoffreyn toiminnalle ei voi useimmiten kuin pudistella päätään ja dialogi on usein sekä tönkköä että epäluonnollista. Tästä Reynoldsille tyypillisestä heikkoudesta huolimatta kyseessä on kuitenkin viihdyttävä teos, joka herättää ainakin pieniä kysymyksiä ihmiskunnan tulevaisuudesta ja nykytilasta.
Alastair Reynolds: Blue Remembered Earth. Gollanz, 2012, s. 551.