Maailmanlaajuisen julkaisunsa 25. heinäkuuta 1977 Atlantic Recordsin kautta saanut Let There Be Rock lukeutuu AC/DC:n levytysrepertuaarissa kaikkein legendaarisimpiin ja laadukkaimpiin albumikokonaisuuksiin. Kyseessä on yhtyeen viimeinen pitkäsoitto basisti Mark Evansille. Rytmiryhmän toisena osapuolena oli toki vankkumattomaan tapaansa Phil Rudd ja kaikki albumin kappaleet olivat kitaristien Malcolm ja Angus Youngin sekä solisti Bon Scottin käsialaa.
Let There Be Rockilla AC/DC pyrki onnistuneesti toistamaan livesoundiaan studio-olosuhteissa. Pitkäsoitolla olikin tarjottavanaan suorastaan räjähtävän voimakasta kitarasoundia ja myös kappalemateriaaliltaan kyseessä oli varsin vahva työ. Let There Be Rockin kirkkaimmat helmet ovat toki pitkäsoiton legendaarinen, rockin syntymästä fiktiivisesti kertova nimiraita sekä revittelevä päätöskappale Whole Lotta Rosie, mutta albumilla on tarjottavanaan paljon muutakin herkkua. Overdose sisältää Youngin veljesten mainiota tuplakitarointia ja kappaleen tekstiin Bon Scott oli saanut inspiraation Judy King -nimiseltä naiselta. Tiukimpiin rypistyksiin lukeutuva ja tekstiltään melkoisen armoton Dog Eat Dog julkaistiin yhtyeen kotimaassa Australiassa singleformaatissa b-puolellaan pitkäsoitolta löytymätön Carry Me Home. Bluesvaikutteinen avausraita Go Down ei lukeudu aivan albumin terävimpään kärkeen, mutta ei silti edusta myöskään täytemateriaalia. Bad Boy Boogieta voi tekstinsä osalta pitää Bon Scottin siihenastisena elämäkertana. Kappale sisältää lisäksi varsin onnistuneet kitarasoolot ja myös Mark Evans pääsee nelikielisineen esiin kelpo tavalla.
Problem Child jatkaa edeltäjänsä teemaa kertoen silti tällä kertaa Angus Youngista ja sisältää jälleen moitteetonta kitaratyöskentelyä. Hell Ain’t A Bad Place to Be lukeutuuu niin ikään pitkäsoiton huippuhetkiin ja tässä tapauksessa erityisesti Bon Scottin vokaalisuorituksen ja Phil Ruddin erinomaisen rumputyöskentelyn osalta. Let There Be Rockin Australian-painokselta löytynyt mainio bluespala Crapsody in Blue korvattiin kyseisen pitkäsoiton kansainvälisten versioiden myöhäisemmillä painoksilla Problem Childin lyhennetyllä versiolla AC/DC:n Let There Be Rockia edeltäneen pitkäsoiton Dirty Deeds Done Dirt Cheapin Australian-painokselta. Let There Be Rock saavutti ansaitusti varsin myönteiset arvostelut heti ilmestymisensä jälkeen ja kyseessä onkin eräs laadukkaimmista AC/DC:n koskaan julkaisemista pitkäsoitoista.
1977-sarjassa Pertti Pulkkanen ihastelee 40 vuoden ikään ehtineen rocklevytarjonnan laatua ja määrää.