Elämme maailmanlopun aikoja, ystävä hyvä
A.S. Byattin Ragnarök – Jumalten tuho sai alkunsa osana englantilaisen Canongate –kustantamon sarjaa, jossa nykykirjailijoita kutsutaan kirjoittamaan uusiksi ajattomia myyttejä. Omien sanojensa mukaan Byatt tiesi heti kutsun saatuaan, mistä myytistä hän haluaa kirjoittaa. Hän otti aiheekseen jo häntä lapsuudesta asti kiehtoneen skandinaavisten jumalten taruston.
Romaani sisältääkin hieman omaelämänkerrallisuutta. Sen keskeisenä henkilönä toimii Laiha lapsi, joka lähetetään Toisen maailmansodan aikana Englannin maaseudulle turvaan natsien pommikoneilta. Siellä hän löytää pohjoisia jumalia käsittelevän teoksen, jonka tarinoissa hän näkee yhtymäkohtia omaan elämäänsä ja aikakauteensa. Lapselle suurvaltojen sota vertautuu jumalien odottamaan maailmanloppuun, jota nämä mahdistaan huolimatta eivät pysty estämään.
Laihan lapsen tarina jää teoksessa lähinnä kehyskertomukseksi. Pääosiin nousevat myyttien inhimillisen epätäydelliset jumalat. Erityisesti kirjoittaja antaa tilaa Lokille ja hänen lapsilleen. Lokin älykkyys ja ilkikurisuus nostavat hänet tarinan sympaattisimmaksi hahmoksi. Hän on tarinan antisankari, joka edustaa mahdollisuuksia, mutta päätyy lastensa kanssa laittamaan Ragnarökin aluilleen.
Vaikka teos on varsin uskollinen alkuperäisille myyteille, jotka Byatt tuo eloon vivaihtekkaalla kirjoituksellaan, se ei ole suora käännös vaan tulkinta. Teos tarjoaa mahdollisuuksia vanhan tarinan pohtimiselle uusista näkökulmista. Kerrontatapa antaa lukijalle esimerkkejä siitä, miten myyttejä voi soveltaa lähihistoriaan tai nykyaikaan ilman alleviivatun oikeata lukutapaa. Tällä avoimuudellaan teos tuo esiin myyttien elinvoimaisuutta: myytithän eivät ole kertomuksia muinaisista tapahtumista vaan ne kertovat ihmisen ja maailman suhteesta.