25-vuotiaat: Hardrockin ytimessä

Solisti Hannu “Guts” Leidenin ja kitaristi Markku “Crazy” Heiskasen luotsaama Havana Black on tyylillisesti tehnyt kunniaa 70-lukuiselle hardrockille. Yhtyeen kenties tunnetuimman kokoonpanon rytmiryhmän muodostivat Pave Maijasen Mistakesissa aikaisemmin vaikuttanut basisti Risto Hankala ja rumpali Paku Pakkanen.
Havana Blacksin esikoisalbumin Faceless Days julkaisusta tulee tänä vuonna kuluneeksi 25 vuotta. Kyseessä on eräs vaikuttavimmista vuoden 1987 albumidebyyteistä. Riffirockin juhlaa esittelevä instrumentaali Cafe Interpol avaa levyn kehiinkutsuvasti. Sheila on kokonaistoteutuksessaan niin riffinsä, kitarasoolonsa kuin kertosäkeensä osalta albumin todellisia ässiä. Bad Rhythm svengaa vallattomasti. Fleetwood Macin klassisimpaan repertuaariin lukeutuva Oh Well versioituu tyylikkäästi ja oman materiaalin vahvuudesta huolimatta juuri se sai osakseen runsasta radiosoittoa.

Love is a Lie on koko pitkäsoiton raivokkain rypistys, jossa loistavat niin Leiden vokalisointeineen, Heiskanen kitaroineen kuin edesmennyt Pakkanen rumputyöskentelyineen. Kauaksi siitä eivät jää nopeatempoisemmat Guts ja Trashtown, joista jälkimmäisessä Risto ”Rehti” Hankala saa lyhyen soolon, Heiskanen revittelee Go Crazy Go Go- kehotuksen jälkeen ja Leiden karjuu I’m Down I’m Out kuin sähköiskun saaneena. Slovarimmasta osastosta Night-Time tekee tyylillisesti kunniaa Leidenin suurelle diggauskohteelle Paul Rodgersille ja nimiraita Faceless Days on aidossa puhuttelevuudessaan kiistaton klassikko.

Havana Blacksin debyytti on kokonaisuutena erinomainen, vaikutteiltaan esimerkiksi Freelle ja Mountainille hattua nostava kitararockalbumi. Suurimpaan klassikkoonsa yhtyeen voi kuitenkin sanoa yltäneen vuonna 1988 ilmestyneellä kakkospitkäsoitollaan Indian Warrior.

Havana Blacks: Faceless Days

Arviosarjassa Pertti Pulkkanen esittelee 25-vuotiaita klassikkolevyjä kotimaisen rockin saralta.