1974 | Ten Years After: Positive Vibrations

Nimensä veroisia positiivisia viboja

Sataprosenttisesti livenä taltioidun, raa’an Recorded Live-tupla-albuminsa jatkoksi brittiläisen bluesboomin aateliin lukeutuva Ten Years After julkaisi 70-luvun osalta viimeiseksi jääneen pitkäsoittonsa Positive Vibrations. Yhtyeen yleiseen linjaan  verrattuna kyseessä on upealla tavalla erilainen ja varsin kiehtova levykokonaisuus. Nowhere to Run yhdistää alkajaisiksi iskevän riffittelyn ja kertosäkeen inspiroituneeseen soolotyöskentelyyn. Stoned Me on svengaava, pianolla ja huuliharpulla mainiosti sävytetty bluesrockpala. Nimikappale Positive Vibrations sekä Without You edustavat tyylitajuisesti slovariosastoa ja erityisen onnistuneesti niistä jälkimmänen. Ykköspuolen päättää Little Richardin, eli Richard Pennimanin laulukirjasta poimittu revittely Going Back to Birmingham, joka on pitkäsoiton ainoa hieman täytteenomaisempi raita.

Kakkospuolen avauskappale It’s getting Harder on tyylikkään melodinen, rullaavuuden ja koukukkuuden yhdistävä pikkuhelmi. You’re Driving Me Crazy on klisheisyydessään tylsähkö, mutta Alvin Leen aina mainio soolotyöskentely kohentaa kokonaisuutta riittävästi. Huomattavasti nyanssikkaampi, sähäkän kertosäkeen kruunaama Look into My Life on jo selkeästi kiinnostavampi. Look Me Straight into The Eyes sisältää todellista instrumentaation riemua ja päätöskappale I Wanted to Boogie on melodisen inspiroitunut rytistys. Positive Vibrations sisältää nimensä veroista musisointia ja päihittää Ten Years Afterin diskografiassa esimerkiksi sitä edeltäneen studioalbumin Rock N’ Roll Music to the World, vaikkei Ten Years Afterin voikaan sanoa julkaiseen yhtään epäonnistunutta albumia.

Pertti Pulkkanen jatkaa rockin historian luotaamista. Vuorossa vuoden 1974 klassikot.