Ronstadt upeimmillaan
Stone Poneys-yhtyeessä uransa aloittaneen ja sen kanssa muun muassa Mike Nesmithin käsialaa olevan, upean Different Drum-hitin levyttäneen, heinäkuun puolivälissä 67 vuotta täyttävän Linda Ronstadtin sooloura ei 70-luvun alussa laadukkuudestaan huolimatta tahtonut lähteä kaupallisessa mielessä liikkeelle toivotulla tavalla. Muutamilla hänen varhaisilla sooloalbumeillaan taustalla kuultiin valtaosaa tulevista The Eagles-muusikoista ja erityisen onnistuneina niistä voidaan pitää vuoden 1972 pitkäsoittoa Silk Purse sekä seuraavana vuonna ilmestynyttä artistin nimeä kantanutta albumia. Vuoden 1974 Heart Like A Wheel merkitsi viimein läpilyöntiä myös kaupallisesta aspektista tarkasteltuna. Se koostui Lindalle tyypilliseen tapaan tyylitajuisista coverkappaleista ja ajallisesti melkoisen kattavalta ajalta. Iäkkäämpiä helmiä albumilla edustavat Hank Williamsin I Can’t Help It (I’m Still in Love with You), Paul Ankan It Doesn’t Matter Anymore sekä The Everly Brothersien When Will I Be Loved.
Hivenen tuoreempia lainoja ovat hitiksikin kohonnut näkemys liverpoolilaisyhtye The Swinging Blue Jeansin suurimpiin menestyssingleihin kuuluvasta You’re No Goodista, Kate ja Anna McGarriglen alkuaan levyttämä, todella kaunis nimiraita Heart Like A Wheel, James Carrin näkemyksenä erityisen tutuksi tullut soulhelmi Dark End of the Street, James Taylorin You Can Close Your Eyes sekä Little Featin parhaisiin suorituksiin ehdottomasti kuuluva, Lowell Georgen käsialaa oleva ihon kananlihalle nostattava kaunokki Willin’. Menestykseksi osoittautunutta reseptiä hyödynnettiin myös Ronstadtin seuraavilla pitkäsoitoilla Prisoner in Disguise ja Hasten Down the Wind ja kyseisten albumien covervalinnoista mainittakoon Jimmy Cliffin koskettava Many Rivers to Cross, James Taylorin Hey Mr That’s Me Upon the Jukebox, Neil Youngin Love is a Rose, Willie Nelsonin Crazy sekä Muskan kotimaisen näkemyksen, joka samalla on hänen toisen albuminsa Tää se päivä on nimikappale, esikuvana toimia saanut, alkuaan Buddy Hollyn ensimmäinen ja samalla tunnetuin hitti That’ll Be the Day.
Pertti Pulkkanen jatkaa rockin historian luotaamista. Vuorossa vuoden 1974 klassikot