1974 | Kiss: Kiss

Eräs kaikkien aikojen debyyttialbumeista

Meikit ovat aivan turhan syöneet uskottavuutta erään glamrockin keskeisen nimen varhaiskauden varsin laadukkaasta musiikista. Visuaalisesti tähtisilmä Paul Stanley, 27. huhtikuuta 63 vuotta täyttävä avaruusmies Ace Frehley, kissamies Peter Criss ja demoni Gene Simmons olivat neljä Alice Cooperia eri roolihahmoissa, mutta musiikillisesti se yhdisti nerokkaan pelkistetyt sävellykset hyviin melodioihin ja tarttuviin kertosäkeisiin.
Jo vuoden 1973 puolella äänitetty ja seuraavan vuoden helmikuussa julkaistu Kissin debyytti lienee parasta, mitä yhtyeen originaalikartetti on milloinkaan saanut aikaan.
Paul Stanleyn vokalisoima iskevä Strutter on heti levyn aluksi kiistaton Kiss-klassikko. Tekstinsä kohtaan ”She wears satin like a Lady She gets her ways just like a child” kappale on ominut inspiraatiota Bob Dylanin klassisesta hitistä Just Like A Woman. Nothing to Losessa ääneen pääsee yhtyeen toiseksi laadukkain vokalisti Peter Criss. Tekstipuolella kappaleeseen vaikutti Frankie Fordin hitti Sea Cruise. Firehousen Paul Stanley sävelsi jo high school-aikoinaan. Idean tähän hieman nyanssikkaampaan rockkappaleeseen tarjosi Roy Woodin luotsaaman brittiläisen The Move-yhtyeen hitti Fire Brigade. Let Me Know on albumin unohdettu helmi. Bridgeään lukuun ottamatta se perustuu Stanleyn vanhaan biisiin nimeltä Sunday Driver. Neil Rydellin hitti Kissin’ Time päätyi debyyttialbumin coveriksi yhtyeen keskeisiin taustahahmoihin lukeutuvan Neil Bogartin kehotuksesta. Deuce edustaa Kissin esikoisella Gene Simmonsin sävelkynää terävimmillään.

Vaihtelevuutta albumin yleislinjaan tarjoaa kekseliäs instrumentaali Love Theme from Kiss. Ärhäkkä 100, 000 Years edustaa albumia raaimmillaan ja erinomaisen päätöskappaleen, Peter Crissin raspilla laulaman Black Diamondin teemana ovat New Yorkin huorat. Kappalemateriaalin valmius selittää osaltaan Kissin debyytin onnistumista.
Kakkospitkäsoitolleen, samaisen vuoden lokakuussa ilmestyneelle Hotter than Hellille yhtye sai säveltää jo aivan uusiakin biisejä.

Levyn huippuihin lukeutuvat erityisesti Simmonsin upea Going Blind, Stanleyn Freen klassikolle Allright Now kunniaa tekevä nimikappale sekä Frehleyn keikoilla esittämätön timantti Strangeways. Kolmas pitkäsoitto Dressed to Kill piti sisällään Rock Bottomin, Anything For My Babyn ja Love Her All I Canin kaltaisia huippuhetkiä. Suurmenestys antoi kuitenkin odottaa itseään Alive!-tuplaan saakka.

Pertti Pulkkanen jatkaa rockin historian luotaamista. Vuorossa vuoden 1974 klassikot.