Southern rockin klassikon toinen tuleminen
Southern rockin edustajista Allman Brothers Band on painottunut ehkäpä kaikkein voimakkaimmin bluesiin. Yhtyeen johtohahmo oli vuoden 1971 lokakuussa moottoripyöräonnettomuudessa traagisesti menehtynyt Duane Allman, joka ehti yhtyeen kolmen ensimmäisen pitkäsoiton lisäksi osallistua muun muassa Derek & The Dominosin klassikkoalbumin Layla & The Other Assorted Lovesongs levytykseen.
Duane Allmanin aikaista yhtyettä legendaarisimmillaan edustaa konserttitallenne Live at Fillmore East. Allman Brothers Band menetti toisen keskeisen muusikon miltei tarkalleen vuotta myöhemmin, kun basisti Berry Oakley kuoli niin ikään moottoripyöräonnettomuudessa. Hän ehti kuitenkin olla mukana vuonna 1973 julkaistun Brothers and Sisters-albumin kahdella ensimmäisellä raidalla, jotka ovat melodisella kitarariffittelyllään lumoava ja suureksi radiohitiksi osoittautunut Ramblin’ Man sekä tanakka avausraita Wasted Words. Oakleyn tilalle basistiksi tuli Lamar Williams, jonka soittoa kuullaan pitkäsoiton lopuilla raidoilla. Niistä kaikkein tasokkaimpia ovat kakkospuolen avaava melodisesti revittelevä Southbound sekä upea instrumentaali Jessica.
Come Go Blues on linjakas ja upean kitaroinnin lisäksi myös Gregg Allmannin pianotaiturointia tarjoileva esitys ja astetta revittelevämpi Jelly Jelly jatkaa onnistuneesti samalla linjalla. Rouhevien perusasioiden äärellä liikutaan myös sulavasti rullaavalla päätösraidalla Jelly Jelly. Uudistuneen kokoonpanon myötä Allman Brothersin keskeisiksi hahmoiksi nousivat kosketinsoittaja Gregg Allman ja kitaristi Dickie Betts.
Raskaista menetyksistä huolimatta southern rockin kaikkein keskeisiin nimiin lukeutuvan yhtyeen voi sanoa työstäneen erään onnistuneimmista pitkäsoitoistaan. Brothers and Sisters nimittäin lukeutuu paitsi Allman Brothers Bandin parhaisiin töihin, samalla myös vuoden 1973 kiistattomiin klassikkoalbumeihin.
Koska hyvä musiikin tekeminen ei loppunut vuoteen 1972, jatkaa Pertti Pulkkanen valikoimalla vuoden 1973 parhaimmistoa.