Nimensä veroinen klassikko
Detroitin raaoista esipunkyhtyeistä The Stooges henkilöityy suhteellisen voimakkaasti solistiinsa Iggy Popiin. Kolmanteen pitkäsoittoonsa Raw Poweriin ehdittäessä yhtyeen nimeksi olikin vaihtunut Iggy & The Stooges. Jokaista Stoogesin pitkäsoitoista voi genressään pitää klassikkona.
Debyytti sisältää 1969:n, No Funin ja I Wanna Be Your Dogin kaltaisia todellisia huippuhetkiä ja kakkospitkäsoitto Fun Housen kirkkaimmat helmet lienevät Down on the Street sekä 1970. Iggyn suurimpiin diggareihin lukeutuneen David Bowien miksaaman Raw Powerin tunnetuinta antia edustavat vitaalisuudessaan nimensä väärti nimikappale sekä James Williamsonin raivoisan energistä kitaralatausta tarjoava avausraita Search and Destroy.
Gimme Danger on vakuuttavan tummasävyinen raita, jolla vauhtiin päästessään on Iggyn kohtalokkaan tulkinnan lisäksi tarjottavanaan herkkua myös kitaraosastolla. Your Pretty Face is Going to Hell edustaa varsin vakuuttavasti revittelevää esipunkkia. Penetrationin yhdistää raakaan kitaravetoiseen musiikilliseen lähestymistapaan onnistuneesti Iggyn intensiivisen tulkinnan. I Need Somebody – raidalla pelkistetyn tehokas riffi ja melodisemmat osat saavat seurakseen laulusuorituksen, joka ei jätä varaa epäilyksille. Shake Appeal on albumin svengaava garagerockraita, jonka iskevä riffi, tiukka soolo ja Iggyn laulusuorituksen rujous kruunaavat.
Death Trip edustaa voimakkaimmin Stooges-soundin teatraalisia ja kohtalokkaita elementtejä. Albumin kappaleista vastasivat Iggy Pop ja James Williamson, mutta myös rytmiryhmän, eli Ashetonin veljesten Ronin ja Scottin osuus kokonaisuudessa on varsin merkittävä.
Ilmestyessään Raw Power jäi ostavan yleisön taholta vähälle huomiolle, eivätkä arvostelutkaan olleet erityisen mairittelevia. Myöhemmin albumi on ansaitusti saavuttanut kiistattoman kulttiklassikon aseman. Esimerkiksi Kurt Cobain nimesi Raw Powerin kaikkien aikojen suosikkilevykseen.
Pitkäsoiton biiseistä Search and Destroy sekä nimikappale Raw Power ovat olleet erityisen lainattuja ja kotimaisella puolella vaikutteita niin Iggyn laulusoundista kuin esiintymistyylistä hyödynsi erityisesti Claude. Search and Destroy kuuluikin monen muun tavoin myös Smackin keikkaohjelmistoon.
The Stooges on eräs kaikkien aikojen esipunkyhtyeistä ja Raw Power eräs kaikkien aikojen parhaista rockalbumeista.
Koska hyvä musiikin tekeminen ei loppunut vuoteen 1972, jatkaa Pertti Pulkkanen valikoimalla vuoden 1973 parhaimmistoa