Eräs kaikkien aikojen kotimaisista debyyteistä
Hurriganesin vuoden 1973 syksyllä ilmestynyt esikoisalbumi Rock N’ Roll All Night Long teki katajaiselle kansallemme viimeistään selväksi, mitä rock on. Triolla oli takanaan jo vankka keikkakokemus ja siksi olikin luontevaa, että sen esikoislevystä reilut puolet on taltioitu elävänä klaukkalalaisyleisön edessä.
Livemateriaalin omista kappaleista avausraita Rock N’ Roller sekä Well Ooh painottuvat riffittelyyn ja Albertin maukkaaseen soolotyöskentelyyn. Satur’ly Night Club edustaa hienoisesta monotonisuudestaan huolimatta silkkaa rockin alkuvoimaa. Järvinen on parhaimmillaan albumin a-puolen päättävässä Medleyssä, joka koostuu Venturesin rautalankaklassikosta Walk Don’t Run sekä omaa tuotantoa edustavista kappaleista Roy on Flash Top sekä Jenka.
Remun kurnuttavan vokaalisuorituksen kruunaama Sweet Sue on albumin hulvattomin esitys. Studiopuolella erityisen upeasti toimivat 50-luvun rockcoverit; Little Richardin Keep on Knockin’, Gene Vincentin Say Mama sekä Fabianin Tiger. Näistä viimeksi mainitun laulaa Cisse Järvisen kitaroinnin tarjotessa kovalle kolmikolle viimeisen silauksen.
Omaa tuotantoa edustava My Sweet Lily lainaa melodiaansa Four Seasonsin Silhuettesia ja tekstiinsä Paul Ankan Dianaa. Päätösraita Indian on hauska. Rock N’ Roll All Night Long myi kultaa ja Hurriganes-diskografiassa olivat seuraavina vuorossa erinomaiset pikkulevyt Do You Wanna Dance/True Fine Mama sekä Blue Suede Shoes/Red River Rock.
Hurriganesin keikkailu jatkui pienen luovan tauon jälkeen vappuna 1974 ja samaisen vuoden jouluksi ilmestynyt, Tukholman Marcus Musicissa äänitetty ja Richard Stanleyn tuottama, kotimaisen rockin merkittävimmäksi virstanpylvääksi usein tituleerattu kakkosalbumi Roadrunner räjäytti potin lopullisesti.
Koska hyvä musiikin tekeminen ei loppunut vuoteen 1972, jatkaa Pertti Pulkkanen valikoimalla vuoden 1973 parhaimmistoa.